NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) TOUKOKUU 2006

Tiistai 30.5.

Niilon ja Neron viime viikonlopun näytelmät menivät Piikkiössä miten menivät: käteen ei jäänyt mitään mainitsemisen arvoista ;). Seuraavaksi suuntaamme kahden viikon kuluttua molempien erikoisnäyttelyihin, jotka siis tottakai pidetään samana viikonloppuna mutta luojan kiitos sentään eri päivinä! Neron kaikki sisarukset ovat saavuttaneet ensimmäisissä näytelmissään sertin ja läjän muita meriittejä, joten aikamoisesta katraasta tässä viiden pennun sisarussarjassa on kysymys :) Niilo aloittaa huomenna agilityuransa pitkän tauon jälkeen. Olemme päässeet seuraan nimeltä HurHa (ei yhtään hajua mikä se semmoinen seura on) ja huomenna porhallamme ensimmäisiin treeneihimme. Niilon kannalta tämä on erittäin miellyttävää, sillä herra on viimeaikoina ollut hyvin mustasukkainen siitä että vain Nero pääsee tokotreeneihin. Esimerkiksi koirapuistoissa Niilo käyttäytyy hyvin siihen saakka kun Neron kanssa ryhdytään leikkimään. Leikin alkaessa Niiloa alkaa ottaa niin sanotusti pattiin ja hän alkaa vartioimaan kovaäänisesti koirapuiston ohi kulkevia ihmisiä ja eläimiä. Hän lopettaa kuitenkin touhunsa heti kun mamma pyytää Niilon luokseen saamaan nakkia, ja sitten hän mielellään suorittaa joukon pyörähdyksiä ja muita temppuja koska on taas mamman ensimmäinen ja siksi ainoa oikea kultamussukka. Nero puolestaan ei ehdi olemaan mustasukkainen, hän kun jatkaa aktiivista oleskeluaan sekä HSKP:ssä että Keravalla. Mammalla ei sen sijaan omia harrastuksia enää ole, mutta mitäs siitä, pääasia että koirilla on kivaa ;D Olemme Neron kanssa jättäneet nyt ohjelmistosta pois ennen treenejä tapahtuneen makkarakävelyn, joka sekoittui liiaksi seuraamiseen (ideanhan tietysti keksi Taina, jota sitten jalostin etenpäin ;). Makkarakävely on korvattu nyt makkaraparkkeerauksella, joka siis tarkoittaa sitä että namia tippuu kun koira on kuuluvuusalueella paikallaan pönöttävän omistajan lähistöllä. Vaihdos ei ole kovin suuri sillä Nero on mukavasti ehdollistunut siihen, että hullu häiriö tarkoittaa hullua määrää namia, joten mamman lähistöllä kannattaa pysytellä ;) Kaikesta siis huomaa, että häiriötreenit ovat tuottanut Neron kanssa tulosta: Piikkiössä vaeltelua ja höseltämistä oli enää vain nimeksi, ja koira luulikin olevansa taas tokotreeneissä suorittamassa erilaisia liikehdintöjä (olen tosin jo tottunut siihen että tämä illuusio rauhasta saattaa murentua heti seuraavissa harjoituksissa ;), mutta yhtäkaikki sinnikäs harjoittelu ja hermojen venyttäminen ovat kuitenkin nähtävästi vaivan arvoisia :D

Maanantai 15.5.

Nero näyttää kuinka seistään kun odotettavissa on sikavinkulelun heittoa. Niilo ja Nero lähtivät eilen aamuvarhaisella Haminaan näytelmöimään. Olimme aloittaneet näyttelyyn valmistautumisen jo edellisenä päivänä pienillä pesu- ja föönaussessioilla (4h), joten olin jo valmiiksi hiukka sippi kun sunnuntai-aamuna lähdimme posottamaan kohti näyttelyä. Niilo näytelmöi ensin, hän oli tällä kertaa huomattavasti pirteämpi kuin Lahdessa, ja karjui koko matkan autosta näyttelykehän viereen boksissaan kuin pientä sikaa olisi tapettu. Hän olikin huomattavan tyytyväinen päästessään trimmipöydälle tepastelemaan, eikä välittänyt vaikka Jaana löysikin taas (vaihteeksi) sen turkista takkuja. (Huom. Jaana on luvannut kirjallisesti olla haukkumatta koiranhoitoani ennen ja jälkeen Haminan näyttelyn, sillä hän levauttelee säännöllisin väliajoin omia nettisivujaan joita joudun vähän väliä korjailemaan ;D) Niiloa pestään..... Niilo on kuitenkin ollut ilmeisen suivaantunut siitä seikasta, että velipoika Nerosta on kuoriutumassa jälkikoira, ja hän päätti näyttää mammalle kehässä, että kyllä bichonikin osaa jäljestää. Joten Niilo jäljesti erittäin taitavasti näyttelykehän pohjaa lähes koko arvostelun ajan, ja kas kummaa takaliikkeet jäivätkin tuomarin mukaan vajaiksi ;) Siitä huolimatta Nipa sai EH:n ja oli avointen urosten ykkönen. Kun Nipa oli saatu häkkiin olikin aika siirtyä Nero The Höyryjunan kimppuun, joka oli omassa boksissaan vain odotellut hetkeä jolloin voi rynnätä ulos leikkimään kaikkien näyttelyyn saapuneiden muiden koirien kanssa sekä bongailemaan Niiloa tai tyttöystävä Maisaa vähänkin muistuttavia karvajalkoja. Ensimmäisen puolen tunnin kävely/nakinsyöntisession aikana Neron mielestä siis jokainen valkoinen koira oli Niilo ja jokainen pitkäkarvaisempi otus Maisa, ja niille kaikille piti kiljua, koska ne eivät näyttäneet jostain syystä tunnistavan nervanderia. Koska Nerolla oli myös häkissä ollessa kehkeytynyt huomattava kusihätä, hän päättikin nostaa koipea välittömästi kun sopiva pylväs saapuu eteen. Pylvääksi kelpasi tässä tapauksessa myös mamman jalka, jonka vaavi siis merkkasi hiukka ennen kehään menemistä. Kehään alkaessa olin saanut Neron jo hiukan rauhallisemmaksi, ja saatoimme esittää sekä makkaraseisontaa että makkarajuoksentaa sen verran hienosti, että Nerppa vetäisi näyttelystä ensimmäisen sertinsä ja shokeerasi lopullisesti mamman olemalla myös rop! Neron pään kuvaamisessa kannattaa olla nopea... Tai muuten käy näin :D Koska päivä ei vielä siinä vaiheessa ollut ollut riittävän tapahtumarikas, päätimme jäädä vielä ryhmiin ja ostella jälleen parit koiratarvikeliikkeet tyhjiksi. Nerolle Lahdesta hankitut jälkivaljaat olivat liian isot, joten menimme sovittamaan pojalle pienempää mallia. Suuri voittajakoira kutistui taas sovitustilanteessa pienen pieneksi mammanpojaksi, ja työnsi pään mamman kainaloon kun päälle aseteltiin jotakin kammottavia nahkaremmejä. Nero jäkitti sovituksessa siihen malliin että myyjätkin jo hymyilivät sille ;) Lopulta pääsimme ryhmäkehiin jotka olivat meidän osaltamme nopeasti ohi, ja saatoimme jatkaa matkaa kotiin lopen uupuneina päivän rasituksista, ja samalla miettien että tämä sama rumba toistuu sitten uudelleen jo kahden viikon kuluttua...;-)!