NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) TAMMIKUU 2006

Tiistai 31.1.

Kävimme eilen Nerppa nervanderi nerppiläisen kanssa pelottelemassa Paloheinän hiihtäjiä. Paloheinässä piti olla kaupungin ylläpitämä vetokoiralatu, mutta paikalta löytyi vain jäätä ja hiukka vielä lisää jäätä. Uhmasin kuitenkin lääkärin määräyksiä (joka viime viikolla kielsi hiihtoharrastuksen polven ylirasitusvamman vuoksi, hah hah haa, olen siis tosi urheilija ;) ja taituroin itseni Nerpan kanssa jäiselle ladulle. Treenaus oli tällä kertaa melko yksipuolista: Nero veti jäällä keveästi liukuvaa mammaa rajattomalla riemulla ja mamman tehtäväksi jäi vain pystyssä pysyminen, ja ajoittainen seis-käskyjen ja apua-huutojen kiljuminen ;) Nerpalla alkavat vetohommat olla jo niin hyvin hanskassa, että tällä kertaa vauhtiin päästiin heti. Poika veti hienosti ja hurjasti laukaten reitin alusta loppuun eikä edes yrittänyt nuuskia latujen pientareita tai muita hajuja. Vaikka latu oli jäinen ja olosuhteet siis varsin epäterveelliset, saimme kuitenkin valtavasti ohitusharjoituksia, sillä koiraladulle oli eksynyt muutama muukin suksija/ potkukelkkailija/ muu menijä, jotka nerppiläinen ohitti ilman sen kummempia tutinoita. Liekö nuo mallikkaat ohitukset sitten senkin syytä ettemme ole koskaan tervehtineet ketään hihna- tai metsälenkeillä, vai onko koira muuten vaan nero ;) Yhtäkaikki, mikäli pääsisimme edes kerran viikossa hiihtelemään, luulen että olemme melkoisessa iskukunnossa pääsiäisenä, jolloin pyyhällämme Iso-Syötteelle viikon talvilomalle. Sen jälkeen voimmekin aloittaa koirajuoksun, jota veivaamme aina seuraaviin lumiin saakka.

Maanantai 23.1.

Samaan aikaan kun yritämme epätoivoisesti löytää Niilolle uutta agilityseuraa, on Neropatista muovautumassa loistava vetokoira. Lajimme on nyt muutaman päivän ajan ollut koirahiihto, jossa pojankloppi on kunnostautunut niin hyvin että mamma on hihkunut riemusta pitkin pöpelikköjä. Olemme treenanneet hiihtoa maalla ja kaupungissa pururadalla, ja tällä hetkellä hiihtäjällä on vaikeuksia pitää puuhassa sordiinot päällä ja treenikerrat pennulle sopivissa määrissä, Neropatti kun on nimensä mukaisesti varsinainen nero vetämään. Alkukangerteluiden ja hötkyilyiden jälkeen poika on käsittämättömän nerokkaasti tajunnut että vetovaljaat päällä hänen tehtävänsä on juosta suoraan hiihtäjän edessä ja vetää liina tiukalla mammaa eteenpäin niin ylä- kuin alamäissä. Lenkin alusta kuluu tietysti tovi että vaavi ymmärtää olevansa töissä, eikä tutkimassa ojien pohjia, mutta kun vauhtiin päästään sitä todella riittää. Koska kävimme treenamassa hommaa keskellä Meri-Rastila cityä, ovat vastaantulijat tietysti varsinainen haaste, elleivät jopa pelote hiihtäjälle joka ei ihan joka tilanteessa vielä haldaa suksiaan... Onneksi Neropatti on kuitenkin varsin tottelevainen otus, ja vaavi ohittikin kaupunkiharjoituksissa upeasti kaikki ihmiset ja vain hiukan hölmöillen ohikulkevat koirat. Jopa suunnat tuo älykkö tuntui käsittävän, vaikka niitä emme ole vielä lainkaan ehtineet opetella. Ainoa hidaste puuhassa on siis tällä hetkellä hiihtäjä jolla ei vielä kunto riitä suksia ylämäkiä Neron tahdissa ylöspäin, mutta mikäli lumi pysyy maassa edes jokusen viikon voimme odottaa parannusta myös tällä osastolla ;)

Maanantai 9.1.

Aina nälkäinen ja vuoden pissakone 2005/2006 titteliä kantava Neropatti huolehti jälleen siitä ettei mamma ehtinyt liiaksi levätä loppiaisviikonloppuna. Aktiviteetit alkoivat jo perjantaina, jolloin Nero söi kylässä ollessaan lenkkarin poikineen sekä muutaman sukan, sekä lorotteli antaumuksella sinne sun tänne, siis sisään ja ulos. Perjantai-illan kunniaksi mamma pesi ja föönasi ko. otuksen ensimmäistä kertaa pojan pentuaikana. Vaikka Neropatti onkin aikamoinen lorottelija ja suuhun menee kaikki ruokaa muistuttava, on hän kuitenkin erittäin liikuttava kohdatessaan uusia asioita. Tässä tapauksessa Nero seisoi suihkussa ja trimmipöydällä pää mamman kainalossa kuin tahtoen kertoa ilmeellään että "nyt jänskättää, kun mamma pesee mua joo, olen kiltti" ja "nyt jänskättää tosi paljon kun mamma föönaa mua, olen todella kiltti". Mamman riemuksi koko toimenpiteeseen kului aikaa vain vartti, mikä on käsittämätöntä siihen nähden kuinka paljon aikaa ja hermoja vaatii isoveli-Niilon pesu-/ takkujen selvitysoperaatio. Lauantaina Neropaatten jatkoi viihdytysprojektiaan syömällä parit lihasrelaksantit. Ilmeisesti vaavi ajatteli tarvitsevansa lihasspasmeihinsa lääkinnällistä apua, ja aikaansai hullun ketjureaktion jossa mamma ajoi lievää ylinopeutta apteekkiin ylisuuret toppahousut jalassa (siis lähes takapuoli paljaana) hakemaan hirvittävän ruuhkan keskeltä lääkehiiltä, jota tämä kaikensyövä pentu sitten hotki onneksi varsin vaivatta lähes 70 tablettia. Lääkekriisistä selvittyämme heräsimme pirteinä sunnuntai-aamuun, jolloin suunnistimme Maisan ja Tainan kanssa Mäntsälän mätsiin, jonne oli päättänyt suunnistaa muutama muukin kanssaeläjä. Pentuja oli pelkästään noin satakunta, ja omaa esiintymisvuoroa joutui odottelemaan kolmisen tuntia. Neroa hiukka hirvitti tomuinen parkkihalli ja jumalaton haukunta, mutta pian poika tajusi että tämähän on hauskaa, ja häntä alkoi hurjasti viuhtoa sitä mukaa kun mamman taskuista tippui nameja. Itse esiintyminen meni todella hienosti. Olen opettanut Nerolle (siis matkinut mitä Taina on opettanut Maisalle) että sana "katotaan" tarkoittaa sitä että seistään nätisti paikallaan ja asetellaan jalkoja ristiin rastiin, kopeloidaan ja muuta mukavaa, ja sana "hampaat" tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä että katsotaan hampaita. Nero antoikin hienosti tuomarin katsoa itseään ja palkinnoksi saimme kovat kehut sekä punaisen nauhan. Ensi viikonloppuna testaamme Lahden pentunäyttelyssä tuottiko oppi tulosta.

Tiistai 3.1.

Yleisön pyynnöstä päivitämme päiväkirjan uuteen vuoteen ;) Nero ja Niilo viettivät maalaisjoulun Isnäsissä. Nero unohti joulun aikana lahjakkaasti mitä sisäsiisteys tarkoittaa, ja herra pissi jatkuvalla syötöllä sisään ja ulos ja vielä kerran varmuuden vuoksi sisään. Niilon ulkoiluista ei puolestaan suojalumen vuoksi tahtonut tulla mitään. Välipäivinä Nero harjoitteli vetokoirana olemista alaskalaisen pikajuoksija/ korkeushyppäääjä Lunan kanssa. Vetohomma sopi Nerolle kuin nakki nenänpäähän, onhan vaavi oppinut jo vetämään varsin menestyksekkäästi myös mammaa taluttimessa. Vetohommia opettaneen karvaisen neidon kanssa käytiin myös muutamaan otteeseen 1000 km/h etenevillä metsälenkillä. Näytekuvia voi katsastaa Lunacharskyn äidin Teklan sivulta, joka on periyttänyt tyttärelleen täydellisesti juoksutyylinsä. Nero koitti kovasti paimentaa ja pysäyttää tätä atleettista kaunotarta, mutta luopui toivosta varsin nopeasti neitokaisen hyppiessä puolentoista metrin loikilla Neropatin ylitse ja kiitäessä valon nopeudella kohti taivaanrantaa. Myös nakkikone oli helisemässä arktisen raketin kanssa, joka päätti pariin otteeseen ottaa "hatkat" eikä ko. ladya näkynyt mailla eikä halmeilla noin varttituntiin, vaikka miten heilutti nakkeja. Uutena vuotena molemmat helsingin herrat rentoutuivat kotonaan railakkaissa uuden vuoden juhlissa. Kuten kuvistakin näkee, ovat molemmat koirat erittäin hyvin koulutettuja ja tästä johtuen erittäin hyvin käyttäytyviä tilanteessa kuin tilanteessa.