NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) SYYSKUU 2006

Torstai 21.9.

Nero siis noutaa :)! Mikä on totta, ainakin melkein ;) Olen talomme remontoinnin keskellä koittanut unen ja valveen rajamaillakin aktivoida aina vilkasta bordercollietani, ja päätin tässä eräänä päivänä että kokeillaanpa nyt taas sitä noutamista. Aikaisemmat suoritukset ovat kilpistyneet siihen, että Nero kyllä "noutaa" ties vaikka mitä vermettä, muttei tuo sitä luokse (suurin syy lienee se, ettei sitä ole opetettu siihen ;). Toinen ongelma oli siinä, ettei herra pidä kapulaa suussa vaan heittelee ja pudottelee sitä. Viimeisessä Koiramme-lehdessä oli kuitenkin hyvä artikkeli noudon opettamisesta naksuttimen kanssa. Päätin ottaa neuvoista vaarin ja avot, nyt herra hakee kapulan noin puolen metrin päästä ja palauttaa sen eteeni! Aloitimme siis treenauksen takaperin, ensin istuin päivän tuolilla, Nero istui edessäni ja otti kapulaa suuhunsa. Palkkasin koko ajan. Sitten laskin kapulaa alemmas, ja istuin edelleen tuolilla, ja Nero nosti edelleen hienosti kapulaa. Lopulta laskin kapulan lattialle, josta Nerppa viisaana poikana nosti sitä taas ylöspäin. Ainoa mikä välillä tuppaa uupumaan on katsekontakti kun herra pitää kapulaa suussa edessäni, mutta pienellä juttelulla (en uskalla hurjaa monologia pitää kapulan pudottamisen pelossa) kontaktikin on löytynyt. Noutamiskuvan puutteessa tässä kuva aiheesta Mirja maalaa ikkunanpokia ;) Seuraavaksi nousin seisomaan ja aloitin alusta, ensin kapulaa kädessä alemmas, lopulta lattian rajaan saakka, ja ihan viimeiseksi laskin kapulan lattialle. Sitten siirsin kapulan kymmenen senttiä kauemmas, että herra joutuu hieman liikuttelemaan tassujaan ja todella tuomaan sitä kapulaa. Olen kehunut Nerppaa tästä niin hurjasti, että nykyään kun hän näkeekin kapulan niin koko koira menee onnesta soikeaksi :) Niilo Niilovich on sen sijaan vitamiinikuurilla. Vaihdoin herran ruuan muutama kuukausi takaperin Royal Caniniin ja nyt pikkumiehen molemmat silmät ovat alkaneet hieman vuotaa. Samoin kirsun pigmentti on aavistuksen vaalentunut, joten ruoka vaihdetaan takaisin vanhaan tuttuun Hill'siin. Barffaukseen emme uuden talomme pakastimesta huolimatta siis siirry ;) Muutoin Niilolle kuuluu hyvää. Hän on jälleen lähdössä lapsentekopuuhiin, ja kertoo äänekkäästi päivittäisillä kävelylenkeillä ottavansa myös muita tarjouksia vastaan aina kun naiskoirista siltä tuntuu :)

Perjantai 8.9.

Nipa ja Nerppa ihmisineen vaihtavat piakkoin asuinympäristöä Helsingin humusta Tuusulan Jokelaan, josta juuri ostimme pienen punaisen tuvan mansikkamaalla :) Pihaan pystytetään tarha, jossa pojat voivat ulkoilla, ja heti kulman takaa löytyy metsää, jonne voimme mennä harjoittamaan onnettomia suunnistustaitojamme. Parasta kaikessa on kuitenkin koiran(kodin)hoitohuone, jonne kuljetaan ulkokautta, ja josta löytyy lattiakaivo ja tiskiallas, siis yhdistelmä joka on poikien mamman unelmien täyttymys. Kuraiset karvakorvat voi siis tästä lähin kiikuttaa lenkeiltä suoraan kurahuoneeseen, jossa otukset voi putsata siihen kuntoon että ne voi päästää sisälle ilman että kämpän lattioilla on ulkoilun jälkeen rekkalavallinen hiekkaa. Tiskialtaan tilalle asennetaan tietysti bichoninpesuallas, jollaisesta olen unelmoinut siitä lähtien kun näin ko. kapistuksen Niilon kasvattajan luona. Poikien mamma on muutosta enemmän kuin tyytyväinen, sillä kaikista varotoimista ja eri viranomaistahoille ilmoitteluista huolimatta Neron kimppuun hyökännyt sakemanni vaeltaa edelleen nykyisessä asuinpaikassamme vähän väliä vapaana, joten lenkkimme ovat muuttuneet lähinnä venäläiseksi ruletiksi. Koira on raadellut tässä välissä ainakin yhden pikkukoiran teho-hoitoon, joten olen enemmän kuin huolestunut siitä että kohtaamme ko. otuksen Niilon kanssa, joka on sellainen sissi että hyökkää empimättä vaikka elefantin kimppuun tajuamatta lainkaan, että sellaisessa mittelössä Niilo jää kyllä kakkoseksi. Olen suunnitellut, että haen maalta turvaksemme malamuuttipoika Everstin, joka ei pelkää sakemannia eikä mitään muutakaan neljällä jalalla liikkuvaa, mutta tässä on kuitenkin se huono puoli, että Niilo on murissut Everstille tarhan verkon läpi siihen malliin, että tämä henkivartijaksi suunniteltu malamuutikkainen tekisi kyllä ennen sakemannin kohtaamista selvää pienestä pupua muistuttavasta pörisijästä. Muutto- ja remonttirumban keskellä olen ehtinyt kouluttaa lähinnä vain muitten koiria vaihtelevalla menestyksellä :) Nero on kuitenkin edistynyt seuraamisessa varsin mallikkaasti vähilläkin treeneillä heti kun tajusin itse liikkua rivakammin eteenpäin. Vielä pitäisi fiksata kuntoon seuraamisesta seisomaan jääminen ja hyppy niin olisimme valmiita tokon alokasluokkaan. Muutoin olemme alkaneet hankkia herralle lihaskuntoa pyörälenkeillä, joten odotettavissa on hurjien lihaspattien kehittymistä hetkellä millä hyvänsä :D