NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) LOKAKUU 2006

Keskiviikko 25.10.

Maalaispojat Niilo ja Nerppa ovat sopeutuneet hyvin kasvaneeseen reviiriinsä. Niilo huutelee nykyisin aamuin, päivin ja illoin variksille, fasaaneille ja naapureille niin sisällä kuin ulkonakin, joten ainakin tämä koira on varsin tyytyväinen saatuaan suuremmat tilukset vartioitavakseen. Niilo on myös viimeaikoina aktiivisesti jälleen kunnostautunut Neron ruodussa pitämisessä, vaikkei tämä ylikiltti bordercollie ole vielä kertaakaan edes koittanut kyseenalaistaa hurjan bichonin johtajuutta. Niilo kävelee sisällä Neron päällä ja vie edelleen luut ja siankorvat miten häntä lystättää. Luulenpa, ettei Nerosta tällä menolla koskaan kasva aikuista miestä, mikä on tietysti laumahierarkian kannalta ihan hyvä juttu. Who is the winner?! Niilo lempipuuhassaan - alistamassa Neroa. Luulisi että tällaisen alistamisen jälkeen Nero olisi tyytyväinen päästessään aika ajoin Niilosta eroon, mutta ei - koira menee surusta surkeaksi joka kerran kun isoveli lähtee reissuun johon Neroa ei oteta mukaan. Kun Niilo on poissa, Nerolle ei maistu ruoka eikä oikein mikään muukaan aktiviteetti huvita. Neron tokotreenit päättyivät taas tältä syksyltä, joten olemme jatkaneet treenausta nyt pääasiassa kotosalla. Nouto sujuu mallikkaasti sisällä, mutta ulkona kapulan kantaminen ei vielä oikein onnistu. Treenauksen edistyessä olen huomannut, että Nero on äärimmäisen ohjaajanöyrä, pienikin kröhöm riittää liikkeiden korjaamiseen, edellyttäen tietysti että oikea liike on hallinnassa. Olemme viilanneet nyt pääasiassa seuraamista, josta kontakti tuntui viime kevään jälkeen kadonneen. Olen siis keskittynyt palkkaamaan jälleen kerran toivottua toimintaa, eli seuraamista kontaktissa ja kröhinyt kun seuraamista esiintyy ilman kontaktia ja hiljalleen vaivannäkö alkaa tuottaa tulosta. Jättäviä liikkeitä en vielä uskalla yhdistää seuraamiseen, vaan olemme harjoitelleet niitä erikseen. Neron kanssa treenatessa lelupalkkaa on mahdotonta käyttää, joten käytän pelkästään nameja. Lelu kiihdyttää koiran niin koville kierroksille, että keskittyminen itse toimintaan ei enää onnistu. Niilo hoitaa kipeää mammaa.

Maanantai 2.10.

Koska en ole reiluun kuukauteen käynyt näytelmissä, lähdin eilen virkistämään muistojani Hyvinkäälle, jossa pidettiin malamuuttien erikoisnäyttely. Vein kehään äitini avuksi, joka oli raahannut paikalle kolme muutikkaista, muun muassa 9-vuotiaan Otso-pojan, jota voisi luonnehtia sanoilla iso kiltti jätti. Otso tepasteli ja ulvoi kehässä itsensä sekä paras uros ykköseksi, vsp:ksi, että rop-veteraaniksi, ja jatkokilpailuissa tämä maailman kauneimmaksi pennuksi aikoinaan valittu sylivauva valittiin best in show veteraaniksi :)! Aika hyvin tuon ikäiseltä jässikältä :) Hyvinkäällä häikäisi myös Neron naisystävä Maisa, joka kahmi ties monennenko sertinsä ja oli polskien erkkarissa paras narttu nelonen. Nero olikin eilisiltana varsin ylpeä kuullessaan että hänen naisensa oli jälleen palkittu kauneudestaan :D! Kotiin palattuani ryhdyin ihailemaan pihallemme tehtyä koiratarhaa, jonka Tomi isänsä avustuksella oli kasannut pystyyn. Koiratarha helpottaa merkittävästi aamuisia töihinlähtöjä, kun nämä elämäämme sulostuttavat karvaiset vinkuintiaanit voi tumpata ulkoilemaan lähes tunnin ajaksi itsekseen. Tarhan pohjalla on 4,6 tonnia turvahiekkaa, ja voin kokemuksesta kertoa, että noin kolmen tunnin yhtäjaksoisesta hiekan lappaamisesta kottikärryihin saa seuraavaksi päiväksi aikaan massiivisen päänsäryn ja jumituksen niin selkään kuin jalkoihinkin ;) Nerppa, Nipa ja Mirja uudessa koiratarhassa ;) Niilo otti heti tarhan omakseen, ja merkkasi jokaisen hiekkakökkäreen ja puun jotka sieltä löytyivät. Sen lisäksi hän ilmoitti heti pihoillaan liikkumista yrittäneille naapureille, että liikehdintä kannattaa nyt lopettaa, koska Jokelan ympäristöä vahtii tästä eteenpäin hurja punaiseen tuulipukuun pukeutunut bichon frisé. Koska Nipa vahti myös aamulla ennen kello seitsemää töihin lähteneitä naapureita, luulen että hän joutuu ottamaan tarhaan kaverikseen jatkossa haukunestopannan.... Iltasella Niilo jatkoi Tomin avustuksella Ikean kalusteiden kokoamista. Niilohan on remonttireiska numero yksi, jonka nenä ja välillä koko kroppakin eksyvät niin työkalupakkiin kuin porakonelaatikkoonkin. Niilo kasaa lipastoa. Muutoin remonttimme ei vieläkään ole loppusuoralla, eivätkä läheskään kaikki tavaramme järjestyksessä, joten suloinen sekamelska jatkunee vielä ainakin lokakuun ajan :D