NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) JOULUKUU 2005

Keskiviikko 21.12.

Niilosta tulee kaksivuotias 23.12.2005!! Ennen synttäreitään herra Alfa uusintatrimmataan hieman ammattitaitoisemman henkilön toimesta, jotta hän voi juhlia sivistyneesti merkkipäiväänsä. Viime viikonlopun messarista poikia luotsaava nakkikone hankki suuret määrät tavaraa, joista osan kustansi nakkikoneen rahoittaja, eli äiti. Äiti oli varsin hyvällä tuulella, koska hänen kasvattinsa Bogi oli rotunsa paras ja vetäisi showsta PMV-05 tittelin. Nakkikone tarttui tilaisuuteen heti kiinni ja äidin kustantamaan ostoskoriin tarttui muun muassa sitruunapanta, joten Niilon päivät kerrostalon vahtikoirana ovat nyt luetut. Tapasimme viime viikonloppuna myös Neron velipojat sekä muutaman muun saman rodun edustajan. Nakkikone katsasti myös Pohjoismaiden voittaja näyttelyssä hiukan ennakkoon sitä mikä meininki portsukehissä vallitsee, ennenkuin rynnii itse hornankattilaan Neropattia esittelemään. Nero on harjoitellut nyt kaksi viikkoa menestyksekkäästi rapuissa kulkemista. Etenemiseen oli pakko laittaa sordiinot päälle, pikkuherra kun tahtoi rynniä portaat ylös ja alas noin 100 kilometrin tuntivauhtia. Jotta tehtävä ei olisi portsulle liian helppo, lisäsimme vaikeutta myös sillä että ovien tullessa vastaan Nero päästää ensin nakkikoneen ja sitten herra Alfan ohitseen, ja pyytää tämän jälkeen katseellaan lupaa jatkaa matkaansa. Ulkoa tultaessa vaikeusaste onkin jo huipussaan kun Nero odottaa kotioven edessä kynnyksen toisella puolella niin kauan kunnes Niilo on kuivattu ja asianmukaisesti vapautettu remmeistä, ja nakkikonekin aina välillä saanut ulkovaatteet pois päältä. Muutoin Nerolle kuuluu pelkkää hyvää. Hän lenkkeilee edelleen vapaana pururadoilla ja muissa maastoissa, ja toimii hienosti häiriöiden ilmaantuessa näkökenttään: vaavi pysähtyy ja juoksee mamman luokse hakemaan namia, eli nakkia. Neropatti herättääkin aiheellista ihastusta ohikulkijoissa, monet pysähtyvät ihmettelemään kuinka noinkin nuori pentu voi olla niin tottelevainen ja kiltti. Avainsanahan on tietysti nakki, joita mamma raahaa kotiin harva se päivä. Tiukkana kakkosena tulee koiran rotu ;) Neropaattenin pentukarva on miltei kokonaan jo tippunut, ja hampaatkin vaihtumassa vauhdilla. Jouluksi sekä hän, että isoveli Niilo lähtevät Isnäsin malamuuttighettoon. Tavoitteena on kokonaisvaltaisen rentoutumisen lisäksi lenkkeillä metsässä ja tutustuttaa Nero mahdollisesti johonkuhun malamuuttinarttuun, jonka kanssa pikkumies sitten suurennuttuaan ryhtyy harjoittelemaan vetokoiran ammattia.

Tiistai 6.12.

Neropatti ja Niilo toivottavat kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun alusaikaa :D! Valitettavasti Niilo ei ehtinyt mukaan kuvaan. Ei myöskään kameran tarkennus. Olen tajunnut törmänneeni vihdoin mieheen, joka lukee ajatuksiani. On sitä odotettukin ;) Nero hyppii heti seinille ja ohikulkijoiden päälle, jos mamman pää pyörittää työasioita tai muita kotkotuksia: toisinsanoen, jos olen stressaantunut on Nerokin höntti. Ilmiselvää, vaan enpä ole ennen tähänkään törmännyt. Jos taas pääni on rennon huoleton ja rauhallinen, on Nerokin sellainen: unelmakoira joka tottelee vaikken edes sano mitään. Niiloa eivät tunnetusti mamman päänsisäiset tilat paljon paina.... Kuseskelu ja murina ovat taattuja tavaramerkkejä oli sillä mammalla joku moodi päällä tai ei ;)