NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) HUHTIKUU 2006

Maanantai 24.4.

Niilo näytteli eilen Lahdessa hieman nuutuneesti. Epäilen, ettei Nipa tykkää kovasti enää näytellä, mikä ei olisi ihme, sillä herra on kiertänyt näyttelyitä vajaan kahden vuoden aikana ainakin pari-kolmekymmentä kertaa. Match showt mukaan lukien kertoja on vielä enemmän. Lisäksi Niilon turkki ei ollut nyt parhaassa mahdollisessa kunnossa, osasyynä on velipoika Nero, joka kiskoo Niiloa milloin hännästä ja milloin niskaharjasta. Niilo Saimaalla pääsiäisen vietossa Puksun tyttöjen kanssa. Kuvassa myös sakemanni, jonka Niilo halusi lenkin päätteeksi raadella. Niilon piristykseksi olemme kuitenkin saaneet taas kutsun jonkun agilityseuran koetunnille. En enää muista mikä seura on kyseessä, koska olen lähettänyt hakemuksia niin moneen eri paikkaan. Pääsemme kuitenkin jo toukokuussa treenaamaan vapaavuorolle jos haluamme, mikä varmasti nostaa pikkuniilon mielialaa. Nero puolestaan on ryhtynyt auringon paistaessa näkemään mörköjä. Sisällä se tuijottaa kukkia ja lattiaa, ja koittaa pyydystää ilmassa ajelehtivia pölyhiukkasia. Autojakin olisi taas kiva paimentaa, ellei neiti ilonpilaaja estäisi ko. toimintaa. Hommasin Nerolle eilisestä näyttelystä jälkivaljaat, joskin ne ovat hiukka liian suuret. Joka tapauksessa myös varusteiden puolesta voimme kohta harrastaa mitä tahansa ;) Edellyttäen siis että pysyn itse kunnossa. Koska olen sairastanut nyt lähes koko kevään kroonista poskiontelotulehdusta ja ainakin viittä eri flunssaa, ja olen vasta nyt omin konstein vihdoin ilmeisesti selviämässä näistä, haluan jakaa kaikille tämän ilosanoman aiheesta: ostakaa apteekista nenäkannu, mikäli teillä on taipumusta poskiontelotulehduksiin. Toiselta nimeltään vehje on sarvikuono. Olen jossain vaiheessa epäillyt masiinan tehoa, mutta nyt valmis pyörtämään puheeni. Sarvikuonolla voi huuhdella akuutissa tulehduksessa nenää neljästä kuuteen kertaan päivässä, ja tulos on se, ettei antibiootteja ja punkteerauksia välttämättä tarvita. Antibiootithan eivät ole mitenkään mukavia lääkkeitä: sen lisäksi että ne tappavat huonot bakteerit, ne tuhoavat myös niitä hyviä, ja esimerkiksi viiden perättäisen kuurin jälkeen kroppa on jo täysin sekaisin (nimim. kokemusta on ;). Lisäksi voi ostaa luontaistuotekaupasta luonnon antibioottia nimeltä antiwir. Ja jotakin hullua vitamiinia sekä maitohappobakteereita. Näitä kaikkia nautitaan sitten päivittäin huuhtelujen ohella, ja noin viikossa pitäisi tapahtua ihmeitä. Nenään voi myös suihkuttaa maitohappobakteereita, senkin pitäisi auttaa jatkuvaan tukkoisuuteen. Jälleen kerran olen siis vakuuttunut luonnonmukaisten hoitojen ja ravinnon tärkeydestä, ja kriittisyyteni kaikkea teollista, kemiallista, jalostettua ja raffinoitua kohtaan sen kuin lisääntyy. Toki niillä on tietysti sijansa ja tarkoituksensa, mutta kaikille ne eivät liene parasta. Ehkäpä siis siirrän kohta koiranikin sille barf-ruokavaliolle, mitä Marianna odottaa kuin kuuta nousevaa ;)

Keskiviikko 19.4.

Nero ja tyttöystävä Luna viettivät pääsiäistä edeltävän viikon Taivalkosken talvisissa maisemissa. Iso-Syötteen kupeessa sijaitsevalla mökillä lunta oli vielä metrin verran, joten kaikkien mukavien talvipuuhien harrastaminen oli vielä mahdollista. Nerppa ja Luna vauhdissa. Niilo puolestaan jäi viihdyttämään itseään ja naisiaan etelän lämpöön, tosin herra käväisi Puksun porukan kanssa myös Lappeenrannassa, jossa hän päätti tapella itseään kolme kertaa suuremman sakemannin kanssa sillä seurauksella, että Alfalla on nyt antibioottikuuri päällä kylkeen tulleen vekin vuoksi.   Nero viiletti koko lomaviikon vapaana ja yritti parhaansa mukaan olla malamuutti. Poika oppi muun muassa ulvomisen alkeet ja tottelemattomuuden perusteet. Luna opetti myös Nerolle kuinka kiivetään mökin katolle (videon tästä hauskasta puuhasta voi katsoa tästä) ja hypitään jättiloikilla lumihangessa. Nero yritti myös parhaansa mukaan paimentaa Lunaa, mutta tätä atleettia ei niin vaan pysäytetäkään. Malamuuttimaiseen tapaan Luna pääasiassa hyppi maassa vaanivan Neron yli. Lumihankijuoksu on hurjan hauskaa. Luna auttaa lumitöissä.   Lenkkien, autoilujen ja painimisten jälkeen Nero oli muutamana iltana niin sippi , ettei virtaa riittänyt enää kuin epämääräiseen kierimiseen lumihangessa Lunan katsellessa nuorta poikaystäväänsä tuhahdellen vierestä. Valitettavasti seuraavaa sipahdusta saanemme odottaa näin kotioloissa varsin pitkään...;) Kotiin päästyämme olen jatkanut epätoivoista taistelua Niilon agility-uran jatkamiseksi. Kävimme koetunnillakin viime sunnuntaina, ja herra oli aivan täpinöissään ja vilisti esteitä kuin mitään treenitaukoa ei olisi koskaan ollutkaan. Hienosta suorituksesta huolimatta saimme kuitenkin vastaukseksi ei-oota, emmekä siis edelleenkään pääse mihinkään seuraan treenaamaan. Olen yrittänyt päästä nyt mukaan noin viiteen eri seuraan, mutta pääkaupunkiseudulla on ilmeisesti aivan liikaa mini-koiria, jotka haluavat harrastaa agilityä. Mikäli homma näyttää näin karulta, ajattelin hätäratkaisuna hommata avaimet porvoolaiselle agikentälle, jonne voisin surauttaa silloin tällöin treenailemaan. Nero sen sijaan pääsee mihin vaan. Huomenna herra aloittaa tokon pentukurssin Keravalla, ensi tiistaina lähdemme harjoittelemaan viestialkeita ja toukokuun puolivälissä aloitamme BH-kurssin. Toukokuun lopulla lähdemme myös kevätleirille, jossa kokeilemme ainakin hakua ja jälkeä. Tämän lisäksi Nero on tyrkyllä jälkialkeiskurssille, jonne todella haluaisin pojan saada, ja tarjolla on vielä yksi ylimääräinen tokon jatkokurssikin. Tavoitteemme on siis kokeilla lähes kaikkea ja sitten miettiä, mitä lajia alamme aktiivisemmin harrastamaan :) Nerppa pohtii. Nero muistaa vielä tässä mitä tarkoittaa käsky tänne.