NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) HELMIKUU 2006

Keskiviikko 15.2.

Olin viikonloppuna hiihtämässä Niilon kanssa. Niilohan on ollut viimeisen viikon pääasiassa kotiarestissa, koska hänelle on noussut niin sanotusti oma oleminen hattuun. Osasyy johtunee siitä, että herra Alfalle syntyi sunnuntaina kaksi uutta tytärtä. Niilo juoksi koko hiihtolenkin ajan sujuvasti jossakin pöpelikössä. Aina välillä herran näki kun hän vilisti hepuleissa hiihtäjän ohi seuraavaan puskaan. Hiihdimme lenkin maalla, koska Niilon vapaana pitämistä voisi kuvata sanoilla haastellinen toiminta. Valitettavasti hiihtolenkki päättyi luistinradan viereen, jossa sunnuntaitaan oli viettämässä muutama luistelija. Niilon mielestä sunnuntaisin ei kuitenkaan saa luistella, eikä etenkään silloin jos hän palaa raskaalta hiihtolenkiltä, joten Niilo meni keskelle kenttää ja ryhtyi huutelemaan ja pysäyttelemään jäällä menijöitä. Niilo sängyssä. (Niilo ei saa olla sängyssä.) Maanantaina kävimme kylässä, ja Niilo oli jälleen mukana. Hän asteli kyläpaikkaan kuin uuteen kotiinsa, ja ryhtyi heti vartioimaan uutta reviiriään. Koska hän oli kylään mennessämme talon ainoa mies, ei Niilo tahtonut millään päästää sisään paikassa oikeasti majailevaa ihmismiestä, vaan pyrki huudoillaan poistamaan väärän henkilön talosta. Muutoin Niilo on viime aikoina kävellyt ruokapöydillä, murissut kaikille (koirille ja ihmisille) vastaantulijoille niin lenkkipoluilla kuin koirapuistoissakin ja vahtinut aktiivisesti sekä ovikelloa että kaikkia kodissa olevia epäilyttäviä esineitä. Mamman tehtäväksi ei siis jää muita vaihtoehtoja kuin Niilon kuriin laitto, mikä tarkoittaa sitä, että keräämme taas lenkeillä ohikulkijoilta järkyttyneitä katseita kun iso nainen listii ihanaa pientä valkoista puudelia...;)

Keskiviikko 8.2.

Niilo ja Nero ovat aloittaneet helmikuun lenkkeilemällä meren jäällä. Niilolle tosin tuppasi tulemaan melko kylmä, koska elohopea näytti aika ajoin jopa täällä etelän lämmössä yli kahtakymmentä miinusastetta. Neropatti sen sijaan lenkkeilee sekä kylmässä että kuumassa täysin samalla tahdilla ;)   Nervanderin vetoura on ollut hiukka katkolla, koska mamma sairastelee jatkuvasti. Menossa on jo toinen poskiontelon tulehdus, eikä loppua näy. Tästä johtuen nerppiläinen napattiin mukaan tyttöystävä Lunan vetotreeneihin maalle. Tarkoitus oli, että nervanderi olisi vetänyt rekeä, mutta tämä harjoitus osoittautui varsin vaikeaksi vaaville. Koira on sen verran kontaktihakuinen, että elottoman painon vetäminen itsenäisesti mammasta poispäin osoittautui aivan liian vaikeaksi puuhaksi. Nerolle tuli heti hätä käteen kun mamma koitti astua reen jalaksille, eikä hommasta tullut yhtikäs mitään. Nerpistä ei tarvitse tulla valjakkokoiraa, riittää että hän vetää mammaa suksilla ja juostessa, mutta kuitenkin jos aikaa riittää, ryhdymme harjoittelemaan myös elottoman painon vetämistä. Nerpun tapahtumakalenteri on helmikuussa melkoisen täysi. Hän aloittaa Helsingin kennelpiirin pentukurssin ja osallistuu kuun lopussa Kaapelitehtaan pentunäyttelyyn. Myös Niilo on lähdössä pitkästä aikaa näyttelyyn Tampereelle maaliskuun puolivälissä. Nerppaliinin sivuille on lisätty muutama oikeaoppinen profiilikuva puolivuotiaasta pojasta, joka muuten on jo muutamia ilopissoja lukuunottamatta sisäsiisti.