NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) HEINÄKUU 2006

Maanantai 31.7.

Nero ja Nipa saivat viikonloppuseuraa Puksun pisonimimmeistä. Neidot kuitenkin ujostelivat tötterö päässä kämppää pitkin törmäillyttä mustaa miestä, ja viettivät laatuaikaa pääasiassa sohvan ja hyllyjen alla. Niilo viihdyttää Ansaa sohvan alla. Niilo ja Niilon naiset. Viime viikolla ennen tyttöjen saapumista kävimme Niilon ja Neron kanssa muun muassa metsälenkillä Sipoon korvessa. Olen joka kerta eksynyt näillä metsälenkeillä, mutta tällä kertaa teimme todelliset pohjat. Lenkki nimittäin päättyi siihen, että jouduimme tilaamaan taksin Vantaan Hakunilasta takaisin autolle. "Lenkki" kesti reilut kolme tuntia, ja koirat olivat jokseenkin sippejä tämän korvessa samoilun jälkeen. Joko metsät eivät ole meitä varten, tai sitten pitäisi ottaa se kotiin hankittu kompassi matkaan seuraavalla kerralla ;) Tai kouluttaa Nero auton etsijäksi...;) Seuraavana iltana menimme ongelle, ja mukaan lähti myös superonkija Ner van der. Niilo ei harrasta onkimista, joten hän jäi kotiin vartioimaan runsasta omaisuuttamme. Nero tuijotti tiiviisti koko onkimissession ajan vedessä killuneita kohoja, jotka hän olisi halunnut pelastaa merihädästä. Ehkä tästä tuijotuksesta johtuen emme saaneet saaliiksi kuin pari hikistä lahnaa ja yhden räkäkiisken. Sunnuntaina Nero häikäisi Mikkelin inttinäyttelyssä käyttäytymällä ja esiintymällä kuin ihmisen mieli. Tuomarikin ilmeisesti sokaistui herran säkenöivästä esityksestä, ja kirjoitti vauvalle sellaisen arvostelun, että parempaa saa hakea. Nerpan koulu alkaa ensi viikolla, hän siirtyy kilpailemaan aikovien ryhmään Keravalle. Nerpan mammasta on leivottu nyt myös pentujen koulutusohjaaja samaiseen seuraan, joten torstai-iltojen aktiviteeteista ei ole näillä näkymin pulaa..;) Tarkoitukseni on demonstroida Niilon avulla penturyhmille opetettavia liikkeitä, erityisesti paikallamakuuta 2 min, jossa Nipa pysyy hienosti jo noin sekunnin ;)! Muutoin näytämme esimerkkiä kuseskelu-murinassa, ojaan karkaamisessa, ohikulkijoille huutelussa ja kuuloaistin kadottamisessa, joten on odotettavissa että Keravalla viilettää tämän syksyn jälkeen varsin hyväkäytöksisiä koiria :) Niilo sängyssä. Niilo ei EDELLEENKÄÄN saa olla sängyssä.

Maanantai 25.7.

Viime torstaina sattui sitten se, mitä olin jo hiukan pelännytkin: Neron kimppuun hyökkäsi vapaana ollut koira. Täällä Meri-Rastilan seudulla liikkuu aika-ajoin runsaasti irtokoiria, joiden omistajat ovat kauniisti sanottuna melko sekalaista sakkia. Erityisesti saksanpaimenkoirat ja niistä tehdyt sekoitukset ovat tämän seurakunnan suosikkeja. Torstai-iltamme iltalenkki päättyikin siis siihen, että varsin suurikokoinen sakemanni-uros hyökkäsi hihnassa kulkeneen Nerpan kurkkuun kiinni antamatta etukäteen minkäänlaista varoitusta. Niilo oli onneksi ehditty kalastamaan syliin ennenkuin tämä otus pääsi lähelle, mutta Nero-parkaa emme kyenneet pelastamaan hyökkäykseltä. Koiran omistajaa ei merirastilalaiseen tapaan näkynyt missään, mutta kaikeksi onneksi Nero pääsi pian hihnasta vapaaksi ja nopeana poikana karisti hitaan sakemannin kannoiltaan. Valitettavasti emme selvinneet hyökkäyksestä vammoitta, vaan Neron jalassa on nyt haava, päässä tötterö ja antibiootti-kuuri päällä. Kotiinpäin mennessämme näimme lopulta koirien omistajat, jotka kertoivat koiransa avanneen asuntonsa ulko-oven ja karanneen kotoa, eikä kerta kuulemma ollut ensimmäinen. Sakemanniuros oli omistajan mukaan noin kuusi-seitsemän vuotias Tallinnasta viime lokakuussa haettu katukoira, jonka aiemmasta elämästä ei ollut mitään tietoa. Vaikka koirien pelastaminen on varmasti mieltä ylentävää puuhaa, minulta ei riitä ymmärrystä tällaiselle toiminnalle. Etenkin kun tämä ko. koira on hyökännyt useaan otteeseen muiden koirien, ja etenkin itseään pienempien ja heikompien päälle. Kun mukaan liitetään vielä koirille epätyypillinen käytös: salakavala aggressiivisuus, on yhdistelmä varsin vaarallinen kenelle tahansa koiranpitäjälle. Nerppa varoo nyt hiukan muita koiria, mutta aloitimme siedätyshoidon sakemanneihin heti perjantaina lenkkeilemällä tutun saksanpaimenkoiran kanssa, ja pyrimme hakemaan nyt paljon positiivisia koirakontakteja, ettei pojalle jää tapahtuneesta suuria traumoja.

Sunnuntai 16.7.

Nero kävi tänään kesken kesälomansa Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla näyttämässä miltä lomalaisena olo maistuu. Koska hän on viipottanut viime viikot pääasiassa maalla vapaana, oli hän erityisen riemuissaan päästessään taas näyttelemään kuukauden tauon jälkeen. Nero ja Luna lomatunnelmissa Isnäsissä. Tuomarina toimi australialainen Gillian Cronchey, joka jakoi ennen portsukehää ainoastaan muutaman erinomaisen 20:lle australian paimenkoiralle. Loput saivat pääasiassa H:ta ja EH:ta. Nerpan päästessä kehään hän oli niin iloinen, että tuomari nauroi meille koko "esiintymisen" ajan. Nero ei muistanut miten seistään vaan antoi pääasiassa tassua, eikä juuri malttanut ravata vaan esitti hallittuja sammakkoloikkia. Tulos oli EH, todella hyvin herran esiintymiseen nähden, ja siihen että ilmoitetuista portsuista vain yksi sai ERI:n. Kahden (loma)viikon kuluttua menemme uudelleen näyttelemään, siihen mennessä Nerolle pitäisi koittaa kertoa että esiintymiseen on mahdollista suhtautua hieman vakavammin, vaikka kaikki tokotreenimme ovat tauoilla ja lämmin kesä niin hurjan hauskaa aikaa :) Nero vesipelastusharjoituksissa Rastilan rannalla.