Kävimme Taivalkoskella katsomassa viikon verran miltä
näyttää oikea luminen talvi. Mukana tehokolmikko Niilo,
Nero ja Luna. Mökillä
oli lunta reilu
metri, josta
parikymmentä senttiä olisi voitu
tuoda mukanamme tänne lumettomaan kotikyläämme. Sää oli koko
viikon aurinkoinen ja pienellä pakkasella höystetty - toisinsanoen
erinomaiset hiihtokelit!
Vetelimmekin latuja pitkin kiitettäviä lenkkejä koirilla
ja ilman. Välillä intouduin ajamaan reellä Lunan ja Neron
kanssa pitkin moottorikelkkareittejä kelkkailijoiden ystävällisesti
väistellessä superkaksikko Nero&Lunaa.
Nerppa tosin oli onnistuneesti lähes koko reissun jälleen
vetelällä vatsalla liikkeellä kun olin unohtanut pojan lääkkeet
kotiin. Onneksi vaiva ei tällä kertaa
yltynyt kovin vakavaksi ja selvisimme läpi koko lomamme ilman
öisiä uloslähtöherätyksiä.
Hiihtokilometreja kertyi koko reissulta kaikkiaan 30-40,
viimeisenä päivänä vetäisin duracell-Lunan kanssa ikimuistoisen
lenkin Ahmatuvalle ja takaisin, eli vajaat
parikymmentä kilometria. Lenkki saattoi jäädä myös muiden
kuin hiihtäjän mieleen, sillä juoksuaan teettävä Luna oli
erityisen kiinnostunut spanielijahdista,
joksi hän ilmeisesti hiihtolenkkiämme luuli. Hiihtoladulle
kun oli jostain syystä pääsiäislauantaina sattunut tulemaan
myös muita ihmisiä koiriensa kanssa joita Luna sitten innokkaasti
pyrki
jahtaamaan.
Etenkin takaisintulomatkamme ensimmäiset
3 kilometria sujuivat hiihtäjän osalta varsin keveissä merkeissä
kun neiti otti ilmavainua edellä menneestä
spanielista ja päätti saada ko. otuksen kiinni hinnalla
millä hyvänsä. Ohitukset sen sijaan eivät menneet ihan yhtä
mallikkaasti kuin tokopoika Nerolla, mutta eipä niistä sitten
sen enempää ;) Alla muutamia kuvia reissultamme.
Luna oli päättänyt että hän on uros
ja Nero on narttu, ja yritys astua kumppania oli koko viikon
melkoinen :)
Katolla oli taas jonkin verran lunta
(noin metri) jonka pois lappauksessa Nero ei ehkä ollut
ihan paras apuri (jahtasi putoilevia lumikönttejä ;).
Superhiihtäjien taidonnäytteitä yllä ja alla =)
|
