Olen saanut viimeaikoina kommentteja etenkin eräältä henkilöltä, että Niilon osuus tällä sivustolla on vähentynyt, tai ainakaan hänestä ei päiväkirjassa mainita muuta kuin että Niilo vahtii tiluksiamme.
No, koska Niilon pääasiallinen tehtävä tosiaan on vahtia tiluksia ja koska hän ei halua harrastaa mitään sellaista mitä hänen haluttaisiin harrastavan (ellei juuri sillä sekunnilla satu olemaan Niilolle sopiva hetki) niin olen päättänyt olla harmaannuttamatta hiuksiani kyseisen herran kanssa.
Niilon kanssa on harrastettu muutama vuosi sitten kaikkea sitä mitä Neron kanssa nyt harrastetaan, eli agilitya, tokoa ja jälkeä (kyllä, myös bichon frisen kanssa voi harrastaa jälkeä jos kestää pientä frustraatiota, on nimittäin ihan toinen juttu seuraako bichoni metsässä koskaan sitä jälkeä vai nakkivanaa vai jostain kaukaisuudesta kantautuvaa nartun hajua ;)
Nyt kuitenkin eilen sattui tällainen hetki, jolloin Niilokin halusi pitkästä aikaa harrastaa agilitya Neron agility-treeneissä, joten otimme tästä harvinaisesta hetkestä jopa videon jota voi katsella klikkamalla tästä. Agilitytuokio kesti noin viisi minuuttia, sillä Niiloa ei kiinnosta uhrata kovin pitkiä aikoja elämästään ihmisten totteluun, jos hän voi vaihtoehtoisesti esimerkiksi kuseskella pitkin puskia.
Niilo putkessa
Osoittautui että herralla on edelleen hyvässä hallussa este kuin este: putki, puomi, A ja hypyt sujuivat varsin mallikkaasti siihen saakka kunnes tämä veijareiden kuningas haistoi aidatun alueen nurkassa olevan ruohotupsun joka oli pakko päästä merkkaamaan. Aikaa oli tähän mennessä kulunut noin 5 minuuttia ja nakkeja noin neljä kappaletta, joten päätin että reenit ovat Niilon osalta tällä kertaa pulkassa.
Toinen kiva treeni jota olen näiden elämäni koirien kanssa kotipihallamme harrastanut on paikallamakuutreeni yhdistettynä luoksetuloon. Homma menee niin, että kun haen koiria tarhasta, käsken ne molemmat maahan ja kävelen itse talomme ulko-ovelle. Sieltä sitten olisi tarkoitus kutsua maassa makaavat koirat luokse ja sisään.
Niilolla on tästä harjoituksesta muutama oma versio olemassa, jotka kuvastavat erinomaisesti hänen luonnettaan: ensinnäkään hän ei tavallisesti kykene odottamana kuin noin 3 sekuntia maassa jonka jälkeen hän joko ampaisee luokseni odottamaan nakkia, tai pyrkiii karkaamaan naapuriin tappelemaan belgianpaimenkoirauroksen kanssa.
Nero sen sijaan makaa maassa siihen saakka kunnes saa luvan tulla luokse ja katselee korvat luimussa kun veikka paahtaa ja sätkii pitkin maita ja mantuja.
Tällä yhden Niilon kokemuksella en siis voi suositella kyseisiä otuksia ihmisille jotka vaativat koiriltaan ehdotonta tottelevaisuutta: bichon friseillä tuppaa olemaan tällaisista aiheista aivan omat käsityksensä, joita ne eivät ole kovin innokkaita muuttamaan, etenkään jos lähistöllä on jotain sellaista joka on niistä kiinnostavampaa kuin oman ihmisen höpinät. And believe me, aina löytyy jotain sellaista joka on bichonin mielestä kiinnostavampaa kuin omistaja ;)
|
