Kevät on edennyt Jokelabölessä varsin pitkälle, ja olemme aloittaneet massiiviset pihan kunnostusprojektit. Viikonloppuna pystyyn nousi pergola, joka näkyy vähintään Jokelan keskustaan saakka, rakensihan Tomi siitä pohjalaistyyliin korkeudeltaan noin kolmimetrisen ettei ole kenellekään epäselvää kenellä on suurin ja komein kapistus pihallaan pystyssä ;)
Samaisena viikonloppuna siirtyi myös ulkovajamme pihan toiselta puolelta toiselle, joten nyt on väylä auki talonlaajennukselle, jota odotan tapahtuvaksi hetkellä millä hyvänsä, näin ripeällä aikatalulla kun näemmä ollaan liikenteessä ;)
Pergola + vaja uusissa asennoissa.
Olen itse kaivanut pihaamme auki, tilannut 6 kuutiota multaa, käynyt perenna- ja pajunpunontakurssit, punonut noin 10 erilaista pajutyötä ja ajatellut ammatinvaihtoa webbibusineksesta hortonomiksi, mutta toistaiseksi minua on taloudellis-tuotannollisista syistä kielletty ryhtymästä kyseiseen hankkeeseen. Ilmeisesti kädenjälkeni ei vielä vakuuta tiettyjä tahoja...
Mirja ja Mirjan ruukuissa elävät pajupuut :)
Siksi keskityn nyt omaan pihaamme josta sitten kesän kuluessa selviää saanko siellä kasvamaan yhtään mitään. Toistaiseksi olen onnistunut tappamaan sekä kurpitsojen että tomaattien taimet, kun luulin että myös täällä on yhtä lämmin kuin Intiassa jossa äskettäin kävin työmatkalla ;-)
Nero ja Niilo ovat aktiivisesti olleet lähes kaikissa hankkeissamme mukana, ja etenkin Niilo on kantanut vastuuta siitä että naapurit pysyvät sisällä silloin kun hän on ulkona omassa tarhassaan.
Kävimme myös Neron kanssa jälleen alokasluokan tokokisoissa, ja niiden jälkeen päätin että toko on meidän puoleltamme nyt ohi for ever, ja me keskitymme muihin lajeihin. Hommasta ei vain yksinkertaisesti tule yhtään mitään, joten parempi olla lyömättä päätään seinään ja masennuttamasta sekä itseään että koiraa ;)
Nero ja unohdettu toko-ura ;)
Olemme Neron kanssa aloittaneet agiliidon ja pk-tottistreenit sekä jälkitreenit, jotka ovat ohjaajankin mielestä huippuhauskaa toimintaa, toisin kuin yllämainittu toko. Etenkin jälkitreenit porukassa ovat ehdoton huippu, mikäänhän ei voita kolmen-neljän tunnin risukossa rämpimistä mukavan koira- ja ihmisporukan kanssa koska aikaahan siis tällaiseenkin aktiviteettiin tottakai on ;)!
|
