NIILON JA NERON (ja vähän muidenkin) PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) ELOKUU 2008

Perjantai 22.8.

Olen vakavasti alkanut harkita 20 lampaan ostamista omakotitalomme takapihalle sillä olemme Neron kanssa molemmat hurahtaneet täysin uuteen paimennusharrastukseemme. Valitettavasti eräät samassa taloudessa asuvat henkilöt eivät ole yhtä syttyneitä tähän touhuun, joten toistaiseksi joutunemme paimentamaan muiden lampaita. Löysin Nerolle sitkeän soittelun jälkeen "lähistöltä" harjoittelupaikan, jossa kävimme eilen verestämässä paimennusoppeja. Lampaat olivat varsin vilkkaita ja heitä paimentamaan tullut Jokelan mahtavin paimen syttyi heistä tällä kertaa niin hurjasti että papanoiden ja ruohon syönti unohtui alun jälkeen kokonaan ja lopulta tätä savannien shakaalia sai kutsumalla kutsua pois villapäiden luota. Herra paimenten paimen oli sen verran kovassa vieterissä että juoksi itsensä kahden tunnin aikana niin läkähdyksiin suht kosteassa ja lämpimässä ilmassa hiukka märällä pellolla että luulin sen lopulta kuukahtavan siihen paikkaan. Ilmeisesti suurella paimenella on kuitenkin jonkinlainen kuntopohja, ja hän jaksoi kahden tunnin aikana tehdyt kolme harjoitusta lopulta niin hyvin että virtaa riitti vielä juoksennella sinne sun tänne treenien jälkeenkin. Nero käyttäytyy edelleen varsin mallikkaasti eläinten kanssa, ajoittaisia karhauspyrähdyksiä ja leukojen louskuttelua lukuunottamatta. Vaikka kierrokset kohoavat, ne eivät vielä nouse siihen pisteeseen ettei koiraa voisi hallita, maahanmeno onnistuu ja luokse tullaan jos pyydetään. Arkielämäämme tämä uusi harrastus on vaikuttanut niin, että Niiloa ei enää paimenneta tarhassa (autoja vaanitaan edelleen kyllä) ja leukojen louskuttelua sisällä ei ole esiintynyt. Tuntuu myös että koiran itseluottamus on kasvanut, sillä eilinen harjoitus alkoi sujua jo niin että luvan kysymistä meikäläiseltä ei enää juurikaan harrastettu. On myös käynyt ilmi, että ohjaajaa on ilmeisesti vedelty hieman linssiin viime vuosien ja kuukausien aikana: Nero ei taidakaan olla ihan niin pehmeä kuin mitä hän on antanut ymmärtää. Paimennuksessa häntä nimittäin saattoi kieltää ihan ronskillakin äänensävyllä leukojen louskuttelusta ilman että kielto häiritsi mitenkään normaalia toimintaa ja sen lisäksi tämä neropatti kykenee varsin mallikkaasti karkaamaan kotipihalta naapurin koiran kimppuun kielloista, kirosanoista sun muista ärräpäistä piittaamatta. Olenkin siis miettinyt tätä bordercollien ajatusmaailmaa ja tullut siihen johtopäätökseen että Nero ei taida vaan yksinkertaisesti tykätä joistakin tylsistä harjoituksista, kuten tokosta, ja vedättelee ohjaajaa kuusi-nolla leikkimällä "tyhjää koiraa" ja heittäytymällä passiiviseksi maan matoseksi koska on huomannut että sillä siitä pälkähästä sitten lopulta pääsee. Varsin Nerokas koira siis taitaa olla kyseessä ;)

Maanantai 11.8.

Vietimme Neron kanssa vauhdikkaan viikonlopun Kuttukuun lammastilalla, jossa Nero pääsi ensimmäistä kertaa elämässään katsomaan lampaita. Hauskaa oli! Viikonlopun mittainen monirotuisten paimennusleiri oli meille hyvä valinta, sillä tälle tilalle myös näyttelylinjainen bordercollie oli tervetullut yhtä lailla kuin australianpaimenkoira, mudi ja muu paimenrotuinen koira. Aiemmissa yrityksissämme käyntimme lampaiden luona on torpattu koska Neron suku on kuulemma vääränlaista. Kuttukuun Sinikan mukaan koirat eivät kuitenkaan paimenna papereilla, joten jokaiselle yksilölle voidaan hyvin antaa mahdollisuus kokeilla tätäkin lajia. Paimennusleiri nosti roimasti sekä ohjaajan että koiran itsetuntoa, sillä vain paria viikkoa aiemmin eräissäkin tottis-treeneissä olimme saaneet lunta tupaan oikein urakalla: Neron sanottiin olevan tyhjä koira (ei riittävästi taistelutahtoa, liian pehmeä ja hermorakenteeltaan surkea otus jonka ohjaajan kannattaisi harkita koko elukan vaihtoa ;) ja sitten kas kummaa, koira osoittautuukin hienoksi paimeneksi, joka harjoittelemalla varmasti kykenisi etenemään tässä Nerolle ilmeisesti varsin ominaisessa lajissa. Sen sijaan siis että ohjaaja vaihtaisi koiraa, vaihdamme todellakin lajia ja unohdamme kireät ja tiukkapipoiset tottistreenit joissa ei viihdy ohjaaja eikä ohjattava. Paimennusleiri oli kaksipäiväinen, lauantaina harjoitukset alkoivat sillä että lampaita paimennettiin tietä pitkin eteenpäin ja sieltä taas takaisin. Nero sai olla vuorossa ensimmäinen, jotta lampaat olivat vielä vilkkaita ja koira joka ei koskaan ollut moisia elikoita nähnyt saisi helpon alun uudelle lajille. Neron paimennusvideo, wmw 11MB. Neron ilme olikin näkemisen arvoinen kun se laskettiin lampaiden perään. Se kokeili kasata laumaa ojista takaisin tielle ja kun oli saanut jonkun otuksen palaamaan laumaan loikki riemuissaan luokseni hölmistynyt ilme naamallaan ja palasi taas takaisin yhtä riemuissaan kuin se olisi vihdoin päässyt tekemään jotakin aivan merkillisen mukavaa ;) Myös ohjaaja oli silminnähden hämmästynyt että koira tekee jotakin niinkin omituista kuin paimentaa eikä syö lampaita ihan ilman että sitä on siihen sen kummemmin koskaan opetettu ;) Ensimmäisissä harjoituksissa herra kiihtyi ja oli niin "vietissä" että siinä olisi ollut pk-tottisväelläkin ihmettelemistä ja loppuharjoitus kuluikin siinä että poikaa toppuuteltiin ja opetettiin pitämään sopivaa etäisyyttä laumaan. Paimennusta haittaavia aktiviteetteja ovat kuulemma liiallinen tottelevaisuus ja saalispalkkaus, tottelevaisuus sen takia että koira hakee koko ajan ohjaajaansa kontaktia eikä osaa irtautua itsenäiseen toimintaan ja saalispalkkaus taasen siksi että taisteluleikit saavat koiran helposti jahtaamaan myös lampaita saalispalkan toivossa. Onneksi siis meillä on tottelevaisuusura ollut tähän asti melko surkeaa ja saalispalkkausta olemme koittaneet epätoivoisesti harjoitella kun koira ei juurikaan halua taistella, joten nyt sitten voi mainiosti unohtaa patukoiden turhat repimisyritykset. Sunnuntaina oli kahdet treenit, joissa laumaa paimennettiin pellolla. Harjoituksessa haettiin tasapainoa, eli sitä että koira pitää tasapainon suhteessa ihmispaimeneen (ihminen lauman edessä, koira takana), ja jatkettiin koirien sytyttelyä. Osoittautui että Nerolla on toimiva tasapainosilmä ja saattaapa koira olla Sinikan mukaan kuulemma silmäkoirakin, jota olen itse joskus epäillyt koska meillä jumitutaan tuijottamaan sitä sun tätä välillä vähän liikaakin. Sunnuntain aluksi Nero oli uuden tilanteen edessä hiukka epävarma ja pyrki pois paineen alta kuseskelemalla ja syömällä sitä ihteään. Sunnuntain toisissa treeneissä se oli taas kuin tulta ja tappuraa. Kun hain sen huoneesta tauon jälkeen se tuli sieltä uloskin jo sen oloisena että nyt täältä tulee superpaimen, lampaat järjestykää ;) Kotiin palattuamme mielessä on mukavan uuden harrastuksen jatkaminen. Valitettavasti lähistöllämme ei juurikaan lammastiloja ole ja nekin jotka täältä löytyvät eivät tavallisesti ota vääränlaista bordercollieta tiluksilleen tai harjoituttavat pelkästään työkoiria. Vaihtoehtona taitaa siis oman lammasfarmin perustaminen, parikymmentä lammasta olisi juuri sopiva määrä omakotitalon takapihalle perennojen keskelle, että katsotaan mitä tapahtuu ;)!