NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) TOUKOKUU 2007

Torstai 24.5.

Päiväkirja on elänyt hiljaiseloa lähinnä siksi, ettei päivittäjä ole ehtinyt keskittymään muihin kuin töihinsä viime aikoina. Työt tuppaavat olemaan päivittäjällä siitä rasittavia, että ne häiritsevät tehokkaasti sekä vapaa- että työ-aikaa, joten ajoittaisia katkoja näihin päivityksiin tulee pakostakin. Joka tapauksessa Nerpan lonkkatulokset ovat saapuneet kennelliitosta, ja virallinen tuomio oli B/C, mikä on ihan kohtuutulos. Kyynärät olivat 0/0 ja silmätkin terveet, joten varsin terveestä pojasta olisi kysymys. Nerppa on ottanut askeleita kohti aikuisen koiran elämää (mitä tässä on jo pitempään odoteltukin) ja tässä eräänä päivänä hän päätti näyttää että hänkin on mies. Nero karkasi vastapäisen naapurimme pihalle nujakoimaan siellä vapaana olleen uroskoiran kanssa. Juoksin itse herran perässä naapureiden, joita emme ennen tätä olleet kertaakaan tavanneet, pihalle karjumaan suomalaiskansallisia voimasanoja ja kampeamaan tätä murisevaa karvakerää pois toisen koiran kimpusta, että ei voi muuta sanoa kuin että oli sekin hauska tapa tutustua uusiin naapureihin ;) Itse "tappelussa" ei vahingoittunut kumpikaan osapuoli, ja Nerppa oli nujakan jälkeen varsin hämmentynyt omasta käytöksestään (siis näittekste, mäkin osasin murista!). Itse pidän tätä kuitenkin suht positiivisena merkkinä siitä, että otuksesta löytyy myös luonnetta ja tsemppiä, sillä tähän mennessä herra on osoittanut lähinnä vain ylikilttejä ja etenkin Niiloa kohtaan yli-alistuvia merkkejä ja mennyt etenkin tyttökoirien näkemisestä niin sekaisin että on lirutellut alleen. Niilo on ehtinyt myös jo heittää pois talviturkkinsa tältä vuodelta. Ja koska asumme nykyisin maalla, siellä sattuu ja tapahtuu hyvinkin "hauskoja" asioita. Viikko sitten olimme lenkillä läheisellä pellolla, ja kotia kohti palatessamme edestämme viipotti metsäpeura. Molemmat peuranmetsästäjämme olivat vapaina ja lähtivät tietysti hurjaa kyytiä ottamaan tätä loikkijaa kiinni. Nero kuitenkin luovutti jo puolimatkasta ja kääntyi takaisin kohti meitä, mutta tuo alkukantainen bichon frisémme Niilo oli päättänyt saada illaliseksi peurapaistia ja juoksi elukan perässä syvälle metsään, josta sitten etsin herraa puolisen tuntia tuloksetta. Lopulta näin valkoisen läntin ojan vieressä ja huutelin Niiloa nimeltä tulemaan luokseni, mutta mitä tekee tämä bichon frisé: kääntyy pois katsomattakaan edes minua ja lähtee juoksemaan jonkin kivan hajun perässä eteenpäin... Niilo - peuranmetsästäjä. Kävimme samaisen peltolenkin myös tällä viikolla, mutta edelliskerrasta viisastuneina pidimme tällä kertaa peuranmetsästäjä numero ykkösen kiinni. Ja onneksi pidimme, sillä kesken peltolenkin ohitsemme viipotti nyt kaksi metsäpeuraa! Vapaana ollut Nerppa ei onneksi nähnyt tässäkään tilanteessa muuta kuin frisbeen, joten kumpikin peuranmetsästäjämme pysyi tällä kertaa aisoissa. Päästyämme pellon reunaa kulkevalle hiekkatielle eläinsafarimme jatkui, kun noin sadan metrin päässä meistä tielle kampesi yhtäkkiä jumalattoman suuri hirvi. Jälleen kerran Nerppa saatiin hämäytetyksi frisbeen avulla meidän luoksemme ja pääsimme vahingoittumattomina kotiin. Mutta eipä voi muuta todeta kuin että maalla asuminen ei todellakaan ole aina rauhallista ja rentouttavaa :D!

Sunnuntai 6.5.

Nerpan ja mamman reality-show "ohjaaja estää koiran toko-suoritukset" jatkui tänään Porvoon tokokisoissa. Ja 40 pistettä paremmalla tuloksella kuin viimeksi! Saimme siis 2.palkinnon, pykälän verran paremman kuin viimeksi. Suunta on siis oikea, varokaa kaikki tva:t täältä tullaan ;-) Tein tämän suorituksen innoittamana Nerpalle tulossivun, jonne kokoan tämän huiman kehityskaaremme tulokset. Tällä kertaa Nero jammaili ennen luoksepäästävyyttä ja paikallaanmakua kentällä vain noin vartin, ja sekin riitti siihen että piippauskonsertti oli suht voimakkaasti jo liikkeiden alkamisen aikaan käynnissä. Jännitin hurjasti luoksepäästävyyttä, josta ihmeekseni tuli taas täysi kymppi! Nero katseli onnekkaasti juuri kehän laidalla liikkuneita lapsia kun tuomari tuli sen luokse eikä se näin ollen rakastanut ko. herraa kuoliaaksi. Paikallamakuussa olen viime ajat treenannut sitä että Neron tassut asettautuisivat molemmat suoriksi eteen. Ongelmana kun on ollut se, että Neron oikea jalka jää koukkuun vatsan alle kun se laskeutuu maahan, mikä ei tietenkään haittaa jos se koipi pysyy siellä mahan alla koko liikkeen ajan, mutta koska tassu taitaa puutua niin Nero kuitenkin jossain vaiheessa tykkää siirtää sen sieltä mahan alta pois ja sehän on sitten virhe. No, tällä kertaa koipi jäi vatsan alle vain puolittain ja pysyikin nätisti siellä koko ajan, mutta en saanut herraa ylös kuin vasta tuplakäskyllä, minkä tuomari tällä kertaa huomasi. Olimme taas viimeisiä ryhmässämme joten tällä kertaa vein Nerpan autoon odottelemaan suoritusta. Hyvä veto, koska sitten kun otin sen taas sieltä pois, herra oli toimintatarmoa täynnä. Seuraamisissa olin kuitenkin taas itse niin kipsissä, että estin koiraa seuraamasta ;) Olen koittanut harjoitella yksin kävelyä tahdissa, vaan eipä se rytmin pito tainnut taaskaan onnistua. Eli toisinsanoen liikun itse niin epävarmasti, hiivin köyryssä pitkin kenttää, että eipä siitä erkkikään tajua että eteenpäin pitäisi mennä. Enkä muuten voi pyytää ketään videoimaan suorituksiani, koska todennäköisesti olen täysin pökkelö jos joku tuttu seuraa "kehätyöskentelyäni" vielä videokameralla vierestä. Että ehkä sitten jossain vaiheessa... Kuva treeneistä viime talvelta, tässä ohjaaja pyrkii edesauttamaan koiran seuraamista toisin kuin kilpailuissa :) Liikkeestä maahanmenosta saimme tällä kertaa kympin, viime kerralla alensin itse pisteitä katsomalla että menikö se otus maahan vai ei, joten ohjaajan voi sanoa oppineen virheistään jotain :) Se mistä tulin superonnelliseksi oli luoksetulo. Saimme siitä seiskan tuplakäskyn ja jonkun käsimerkin takia (liikuttelin kuulemma sormiani kun jätin Neroa paikalleen, että siinä taas esimerkki tästä onko ohjaaja kartalla mitä pitäisi tehdä ;) mutta se itse luoksetulo, herranjumala mikä koira minulla on!! Olen siis viime viikon (siis todellakin vain yhden viikon ja senkin lähinnä aamuisin ennen töihinlähtöä, max siis kaksi minuuttia per treeni) treenannut Salme Mujusen oppien mukaan eteenistumista, ja olenkin saanut siitä suoran ja tiiviin, siis täydellisen. Toisena asiana olen treenannut vauhdikasta luoksetuloa ilman että olen yhdistänyt näitä kahta asiaa keskenään, ja kun nyt sen tein kisoissa niin Nero teki sen niin täydellisesti kuin ikinä vain voi :D! Toki siis aiemminkin olemme treenanneet luoksetuloa, mutta emme näillä opeilla, ja täytyy sanoa että kyllä koirassa on potentiaalia :)! Hyppykin meni tällä kertaa hyvin, eli toisin sanoen en estänyt Neroa hyppäämästä ;) Nerppa tosin päätti että hän on jo avoimessa luokassa, ja istui hypyn jälkeen ja tuomarikin totesi että ilmeisesti olemme harjoitelleet avo-luokan liikkeitä. Totesin että emme juuri tästä ennakointisyystä kyllä ole, mutta ilmeisesti koira haluaisi sinne jo siirtyä. Tuomarin mukaan siirrymmekin ilman muuta jossain vaiheessa ja lopuksi hän antoi meille kokonaisvaikutuksesta ysin! Tämä luultavasti siksi koska ymmärsin myös tällä kertaa liikkeiden välillä kehua koiraa, ja tehdä Neron mahdollisimman iloiseksi, millainen se sitten olikin :) Eli mitä tästä opimme: seuraavat kisat ovat kolmen viikon päästä, ja se aika täytynee käyttää ohjaajan treenaamiseen: koirassa on nimittäin kyllä potentiaalia ja potkua mutta ohjaajasta ei voi olla ihan varma ;)