NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) TAMMIKUU 2007

Keskiviikko 31.1.

Nipa Niilovich on kipeä. Pojalla todettiin eilen eturauhasen tulehdus, ja hän sai lääkkeeksi antibiootteja ja muutaman piikillisen muita lääkkeitä. Nipan vaiva huomattiin kun herra alkoi tiristellä pissoja pitkin lattioita. Tavallisestihan Niilo on siisti herrasmies, joka muun muassa inhosi sydämensä pohjasta sitä että Nero-ipana kuseksi pitkin lattioita, joten jos hänen täytyy pissiä sisälle on jotakin tavallisesti vikana. Eturauhasen tulehdus on varsin tavallinen vaiva niillä koirapojilla, jotka käyvät välillä tutustumassa lähemmin koiratyttöihin. Tulehduksen aiheuttavat ylikierroksilla hyrräävät hormonit. Nipa lempipaikallaan ikkunassa vahtimassa pihalla viipottavia talitinttejä. Nero sympatiseerasi sairasta Niilo-poikaa kuseksimalla myöskin sisään - hän kun tekee edelleen täsmällisesti kaiken sen mitä isovelikin edellä, ja luuli ilmeisesti että tämä on joku uusi juttu jota kunnon koiramiehen tulee harrastaa. Nerpan kanssa olemme hyllyttäneet tulevan viikonlopun hiihtokisat syystä että skaba peruttiin. Toisaalta kisoja pitää vielä miettiä, sillä latukäyttäytymisemme ei ole ihan huippuluokkaa: Nero kun ei tahdo päästää laduilla ohittavia edellemme, vaan koittaa napata ohikiitävien hiihtäjien sauvoista kiinni... Aloitin hiihtokalenterin pitämisen, josta voi sitten lumien sulettua katsastaa montako sataa kilometria meille talven mittaan kertyy ;)

Sunnuntai 15.1.

Viikonloppuna satoi vihdoin kauan kaivattua lunta, ja syöksyinkin heti lauantaina Neron kanssa hiihtämään lähellä olevalle kuntoradalle. Latua reitillä ei ollut, mutta sitä emme tietenkään edes kaipaa, koska pyyhällämme raketin lailla luisteluhiihtoa alas ja hiukka hitaammin ylös pitkin maita ja mantuja. Syksyiset kärrytreenit Lunan kanssa ovat selvästi jääneet Neron mieleen, koska herra veti nyt todella hienosti lähdöstä lenkin loppuun saakka suksilla hiukan epävarmasti liikehtivää hiihtäjää. Lumesta riemastuneena päätinkin ensimmäisen "starttimme" tälle kaudelle, joka on siis Valkeakoski sprint 4. helmikuuta, mikä tarkoittaa sitä että tässä on vain kolme viikkoa aikaa saada hiihtäjä edes jonkinlaiseen hiihtokuntoon. Haasteita riittää, sillä lauantaisella lenkillä oli pakko pitää happitauko noin kahden ja puolen kilsan kohdilla, kun tuntui että silmissä näkyi enää vain mustia pisteitä. Ja Valkeakosken kisahan on vain 7,5 kilsaa, joten hyvin menee ;) Osallistumme siis näin aluksi harrastelijaluokkaan, ja harkitsemme sitten seuraavaksi Hämeenlinnan skabaan osallistumista, joka on siis reilun kuukauden päästä järjestettävä kisa, jossa mitellään joistain ihmeen SM-titteleistä, *haukotus* :D Viime vuoden tuloksista päätellen siihenkin kisaan voi tosin osallistua, vaikka viiden kilometrin matkaan kuluisikin 40 minuuttia, joten meikäläisillä on siis vallan hyvät mahdollisuudet ;D Sunnuntaina Nero kävi näyttämässä itseään Lahden ryhmiksessä Päivi Eerolalle, joka oli sitä mieltä että poika oli erinomaisen arvoinen tapaus. Lopullinen sijoitus oli paras uros kolmonen Nerpan veljen Jarren korjatessa tällä kertaa voiton kotiin :) Niilo sen sijaan on tällä hetkellä Naantalissa, jossa hän viettää laatuaikaa naisten keskellä. Edellisellä kerralla samaisessa paikassa Niilon tyttöystäväksi kuulemma oli tarjoutunut bichon nartun lisäksi myös salukityttö, jonka Nipa olisi myös astunut jos lupa olisi annettu, joten herralla lienee kyläpaikassaan lokoisat oltavat :)

Keskiviikko 3.1.

Joulunaika sujui Jokelan-jengiltämme varsin paksuissa merkeissä. Sekä ihmiset että Niilo ovat saaneet vyötäröidensä koristeiksi yhteensä kymmenenisen lisäkiloa, joten kevään ohjelmaa ei tarvitse arvailla. Nipa on saanut kilonsa uudesta lohi-peruna -ruuasta, ihmiset taas perinteisistä jouluherkuista. Nero sentään pitää porukan mainetta yllä, ja välttää kaikkea epäterveellistä, kuten liikkumattomuutta ja ylensyöntiä. Karvaisia poikia ovat vaivanneet pitkin vetistä "talvea" epämääräiset vatsavaivat, joiden loppumista tuskin edesauttaa jatkuva vesisade ja viisi plus-astetta, jotka ovat tehokkaasti vesittäneet myös Neron vetohiihtoharjoitukset. Nipaa pyydettiin puolestaan jälleen naisseikkailulle, jonne hän lähtee uudessa maastopuvussaan varsin mieluusti. Maastopuku on kuitenkin sotkenut tämän kolmen maan muotovalion turkin sellaiseen kuntoon, että sieltä on valiopoikaa lähes mahdotonta enää tunnistaa. Joten kevään ohjelmaa ei tässäkään suhteessa tarvitse arvailla ;) Porukan ihmismies Topelius on puolestaan tipahtanut sängyn pohjalle, ja potee nyt jo neljättä (vai viidettä?) viikkoa selkäänsä. Hän on kuitenkin organisoinut sairasvuoteensa sellaiseksi, että viihtynee siellä vaivattomasti pitemmänkin aikaa selkäsärkyä potemassa. (Terveisiä vaan Ikean huonekalusuunnittelijoille: sitä sängyn päällä kulkevaa rahia voisi ryhtyä markkinoimaan selkävaivaisten pelipöytänä...;)