NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) MARRASKUU 2006

Sunnuntai 27.11.

Kävimme viikonloppuna ajamassa hullunhauskan noin viiden kilometrin kärrylenkin Isnäsissä. Neron kaverina oli juoksuinen Luna, jota Nerppa jonkin verran haisteli, mutta ei oikein tajunnut mikä kaverille oli iskenyt. Nero piippaili taas alkuun kärryn edessä ja kääntyili taaksepäin, joten päätin taas mennä avittamaan sitä ja ohjasin koirat eteenpäin, jolloin Luna starttasi tuttuun tyyliinsä hullulla spurtilla eteenpäin ja Nero lähti matkaan samalla vauhdilla. Lopputulos oli siis se, että koirat ja kärry lähtivät matkaan mutta ajaja jäi paikoilleen toljottamaan poistuvaa valjakkoa :) No eipä siinä mitään, onneksi oli pikkuauto mukana, joten ryhdyimme ajamaan supervaljakkoamme kiinni ;) Koitimme välillä huudella auton ikkunoista koirille pysähtykää -pyyntöjä, mutta kaksikko paahtoi lenkin puoliväliin saakka ilman (Lunan) aikomusta totella. Lopulta Luna oli ilmeisesti saanut päästeltyä kovimmat höyryt pihalle, ja kaksikko pysähtyi siististi tien viereen. Onneksi vältyimme haavereilta, ja saatoimme jatkaa lenkin loppuun siten että ajajakin oli kärryssä mukana ;) Nero vetää hyvin ja tekee tosissaan töitä tässäkin lajissa. Luna on Neron kannalta varsin hyvä opettaja: se on varma vetokoira, joka sietää rinnallaan epävarmaa ja välillä mamman perään itkevää junioria. Sunnuntaina olikin vuorossa tokotreenit. Pääsemme nyt talven aikana Vantaan Petikkoon hallitreeneihin pari kertaa kuussa, mikä on varsin hyvä juttu sillä emme kumpikaan ole olleet halleissa muuta kuin näyttelyissä. Halli oli Nerolle varsin jännä paikka: lattialla oli matot, paikalla paljon koiria ja joka paikassa outoja hajuja. Ajasta kului suurin osa kontaktitreeniin, mutta saatoimme kokeilla muutamia liikkeitä, kuten Neron suosikkia hyppyä. Myös paikallamakuu sujuu omituisen hyvin myös häiriötilanteissa. Nero siis pysyy paikallaan kevyesti kaksi minuuttia ja kauemminkin, mikä on mielestäni uskomatonta verrattuna siihen että Niilo pysyy kovan treenauksen tuloksena paikallaan noin kaksi sekuntia... Tietysti Nero kääntelee päätään häiriötilanteessa, mutta jo se että koira pysyy paikallaan vaikeassa tilanteessa on juhlimisen arvoinen juttu :) Uupuneet treenaajat. Niilokin pääsee mukaan tokotreeneihin, jos hän suinkin vain haluaa. Lähinnä häntä saatetaan tarvita häiriökoiraksi. Muutoin Niilolle kuuluu hyvää. Hän on tutustunut viime aikoina oman pihansa lisäksi myös naapureiden pihoihin. Herralla on nimittäin tapana ottaa niin sanotusti hatkat, jos hänet päästetään juoksemaan vapaana tarhasta takaisin sisälle. Hän juoksee kyllä sisätiloja kohti, mutta sillä kohdalla mistä pitäisi kääntyä ovelle, hän sudittaakin pari ylimääräistä kertaa ja spurttaa suoraan naapurin pihalle. Sieltä häntä pitää maanitella nakkien kanssa tulemaan takaisin omaan pihaan, mutta tietenkään Niilo ei ehdi palata takaisin, ennenkuin naapurin piha on asianmukaisesti merkattu :) Niilo onkin siis häiriökoirien eliittiä, joten voin vain kuvitella minkä rumban hän saisi aikaiseksi jos pääsisi vilistämään pitkin tokohallia vapaana muita häiritsemässä ;D

Maanantai 13.11.

Aikainen talvi on mahdollistanut sen, että olemme voineet jo nyt Neron kanssa startata talven hiihtokauden. Nerppa laitettiin myös eilen valjakkoon testaamaan reen vetoa. Kuvamateriaali on valitettavasti huonoa runsaan lumisateen vuoksi.   Koitimme eilen laittaa Neron ensin pyöräpariin kahden malamuutin taakse, mutta koska Nero on ilmeisesti synnynnäinen johtajakoira, hän ei suostunut liikkumaan tällä tavoin metriäkään eteenpäin, vaan piippasi, pakitti ja katseli taaksepäin. Seuraavaksi siirsimme hänet eteen ystävättärensä Lunan viereen, jolloin Nerppa tajusi homman jujun ja alkoi pyyhältää Lunan rinnalla eteenpäin. Hän veti hienosti, välillä jopa laukaten, liina kireällä ja taaksepäin katselematta noin neljän kilometrin raskaan matkan. Mukana ollut ystävätär Luna oli kääntöpaikalla aiheuttaa pienimuotoisen katastrofin hänen haistettuaan tien poikki metsään kulkeneen hirven jäljen ja lähdettyä tempomaan koko kalustoa jäljelle.   Pääsimme kuitenkin kiitettävästi perille ja Nerppa sai ansaitut palautusjuomat nenänsä eteen. Loppuillan saimmekin viettää rauhassa kun duracell lataili nukkuen pattereitaan :D   Aion ottaa hiihtolenkeille jossain vaiheessa mukaan myös Lunan, jolloin odotettavissa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, jos tämän supersähköjäniksen kanssa edes pääsee hiihtoladun alkua pidemmälle. Lunalla on nimittäin niin räjähtävät lähdöt, että viime talvena hiihtäjä putosi aina startissa nenälleen maahan :) Lunan starttinäyte (Luna oikealla edessä)... Pysy tässä sitten suksilla pystyssä!

Maanantai 6.11.

Niilo ja Nerppa, sekä assistenttinsa Mirja ja Maija ahtautuivat viime perjantaiaamuna kolmioviseen tila-autoon ja matkasivat Tartton kansainväliseen koiranäyttelyyn. Kamera unohtui kotiin, joten kuvia reissulta ei valitettavasti ole..;) Nerppa jännitti ensimmäistä ulkomaan matkaansa sen verran paljon, että herran vatsa oli sekaisin koko reissun ajan, kun taas Nipa tepasteli Tarttossa kuin kotonaan ja merkkaili tuttuun tyyliinsä, muristen ja potkien, hotellimme ympäristöä. Ennen näyttelyä poikien assistentit herättivät pahennusta paikallisessa Rimi-marketissa, josta lastasimme mukaamme kärryllisen siideriä ja pari banaania. Tungettuamme saaliimme tila-ihme peugeot 206:een, teki tiukkaa mahduttaa menopeliin enää reissun nelijalkaisia päätähtiä. Lauantai-aamuna pääsimme kuitenkin cacib-jahtiin Lôuna-Eesti Koertekeskukseen puuttuvista opasteista huolimatta.   Bordercollieita oli ilmoitettu kisaan 9 kappaletta, ja Nerppa taituroi itsensä laatuarvosanalla erinomainen urosten toiseksi, suomalaisen valiouroksen kääriessä koko potin itselleen. Tuomarin mukaan Nero olisi saanut liikkua hieman rivakammin eteenpäin, toisinsanoen hän oli siis jäkittänyt jonkin verran takapäätään ja syykin tähän selvisi heti kun olimme päässeet kehästä ulos: herra nimittäin vetäisi tuttuun tyyliinsä suoraan mamman jalalle vatsassa kiertäneet vetiset pökäleet....:D Käharakarvalisia bichoneita oli Tarttoon ilmoitettu yhteensä viisi, jotka kaikki olivat suomalaisia. Maija vei Nipan kehään, jotta mamma ei pääsisi pilaamaan koko hommaa, ja Nipa taituroikin itsensä urosten kakkoseksi ja sai Viron sertin sekä vara-cacibin. Maijalle siis suuret kiitokset sekä Nipan turkin tasoittamisesta että valioittamisesta :D! Paluumatka olikin yhtä juhlaa. Ajoimme Tartu maantietä pitkin takaisin Tallinnan satamaan, ja matkalla kohtasimme niin hurjan ketjukolarin kuin hirvenkin. Vaikka Tartu maantie olikin Tallinnan päässä suletud, selvisimme jotenkin satamaan ja laivaamme ja saatoimme aloittaa riemukkaan laivamatkan lievästi päihtyneiden suomalaisten seassa. Koska nämä häiriköt olivat ajoittain liian kiinnostuneita poikien assistenteista, otimme väsyneen Nerpan pelotteeksi häkistä pois viereemme istumaan. Nerppa ei kuitenkaan tajunnut toimivansa pelotteena, ja tunki pääasiassa itseään juoppojen syliin rapsutettavaksi, joten luovuimme pian pelotehankkeesta ja päätimme itse puolustaa itseämme..;) Perille päästyämme roudasimme Maijan matkaeväitä kerrostalon kolmanteen kerrokseen (todella hauskaa puuhaa) ja lopulta pojatkin pääsivät kotiin, jossa odotti lämmin takkatuli ja -18 astetta pakkasta. Reissusta opimme sen verran, että tullimiehet eivät tahdo katsoa eläinten passeja, vaikka rahaa erilaisiin rokotuksiin ja matolääkkeisiin olisikin upottanut kymmeniä euroja ja sen, että ensi kerralla Nero aloittaa canikurin hyvissä ajoin ennen lähtöä. Mukaan otetaan seuraavalla kerralla myös hiukan isompi auto, jotta koiranäyttelyiden oheistuotteita saadaan kannetuksi kotiin vieläkin enemmän ;)