NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) JOULUKUU 2007

Sunnuntai 30.12.

Karistimme jouluksi etelän plus viis ja vesisade -kelit ja suuntasimme Taivalkosken mökillemme Iso-Syötteen tunturin kupeeseen nauttimaan valkeasta joulusta, ja siitä kauan kaivatusta hiihdosta. Niilo ja Nero pääsivät molemmat mukaan samoin kuin neljä malamuuttia, joita joitakuita vaivasi harmillinen messarista saatu kennelyskä, jota on nyt liikkeellä hurjan paljon. Nero on aavistuksen kiinnostunut joululahjastaan. Nerppa leikki reissulla ystävänsä Iiriksen kanssa, jota eivät taudit eivätkä muut maalliset huolet ole vielä koskaan painaneet. Tämä nuori neiti on hännänheilutuksen maailmanmestari, takapää kun vispaa taukoamatta oli ympärillä sitten työmaaräjäytyksiä tai erämaan syvää hiljaisuutta. Iiris takana ja äitinsä Luna. Viikon aikana kävin neljä kertaa hiihtämässä vaihtelevilla kokoonpanoilla. Jouluaattona hiihdin viitisen kilometria Neron kanssa Tomin seuratessa ilman koiraa perässä. Joulupäivänä vaihdoin Teklaan joka tosin oli sitä mieltä että hiihto on hullujen hommaa vaikka mentäisiin koko matka alamäkeä. Hän oli myös sitä mieltä että jos tassu kerrankin lipsahtaa ladulla, ei voitelu ole sujunut huoltojoukoilta oikeaoppisesti ja matkaa voi tällöin jatkaa ojia nuuskimalla. Sitten pohjoisenkin valtasivat suojakelit ja ladut muuttuivat raskaiksi. Hiihdin Neron kanssa enää kolmen kilometrin lenkin jonka päätteeksi laitoin herran kiinni Tomiin joka sivakoikin sitten huomattavasti sutjakammin eteenpäin ja innostui tästä vetoavusta. Viimeisenä päivänä lähdimme samaiselle kolmen kilometrin "hiihtosafarille" yhdessä, vetoapuina Nero ja kaikki liinat sotkuun saava Iiris. Iiris porhalsikin varsin mallikkaasti eteenpäin, muttei ihan vielä tajunnut että vastaantulevat hiihtäjät eivät ole tulleet ladulle häntä varten. Hän tekikin mallikkaita pyllähdyksiä vastaantulijoiden eteen yrittäessään aina heiluvan häntänsä kanssa tervehtiä ohisuksineita kanssahiihtäjiä ja sai pyörivän peräpäänsä kanssa aikaan onneksi vain raikuvia nauruja. Hiihtovideoita, 4,98 & 2,08 MB.   Uudeksi vuodeksi olemme palanneet takaisin todellisuuteen, ja odotammekin lisää vesisateita ja plus-kelejä, ja toivotamme koko porukan voimin kaikille meitä seuranneille hauskoja uuden vuoden juhlia :)!

Sunnuntai 9.12.

Nerppa kävi tänään Voittaja 2007 -näyttelyssä esittämässä karvatonta kroppaansa ja selän päällä heiluvaa häntäänsä. Arvostelun voi katsoa tarkemmin Nerpan arvostelusivulta, mutta pääasiallinen kommentti oli se että seistessä herra näyttää kauniilta, mutta kun liikkeelle päästään niin homma muuttuu muuksi. Sen sijaan herralle tehdyt rauhoittumisharjoitukset ovat tuottaneet tulosta: olemme reenanneet koko viime viikon nuoren miehen hermoja, ja täytyy sanoa että poika väsähtää näistä harjoituksista huomattavasti enemmän kuin niistä joissa varsinaisesti tehdään jotakin. Sen lisäksi että olemme harjoitelleet rauhoittumista, olemme lopultakin päättäneet että hihnassa veto saa nyt loppua. Maanantaista keskiviikkoon tein siis harjoitusta, jossa tein valmistelevat treeniin lähtörutiinit (treenikaulapanta kaulaan, treenikassi valmiiksi) ja sitten menimme olohuoneen lattialle istumaan ja katsomaan tv:tä. Ohjaajalle muuten varsin miellyttävä harjoitus :) Viisas poika kun on, Nerppa tajusi jutun idean varsin nopeasti: kuonon maahan laskemalla silmiä pyörittelemällä ja raskaasti huokailemalla voi saada ehkä yhden pään silityksen, parhaassa tapauksessa palan nakkia. Torstaiksi sopivasti sattuneena vapaapäivänä menimme koirakylpylän mätsäriin harjoittelemaan samaa ohjelmanumeroa. Jo autoon lähtö on Nerolle se juttu ja kun perille päästiin oli lentoonlähtö lähellä. Masennuksen tila olikin käsinkosketeltava, kun mitään, siis ei kertakaikkiaan mitään, tapahtunut. Kun noin puoli tuntia olimme olleet tässä tilassa, menimme kehään tekemään parit tokoliikkeet. Sitten tulimme takaisin jäähylle. Tätä toistin muutaman kerran ja johan alkoi sitä kauan kaivattua keskittymistä löytyä. Voittaja-näyttelyssä mies makasi jo kuin kokenut konkari kuono maassa leppoisasti lakanan päällä katselemassa kansainvälistä koirameininkiä :) Seuraava reeni onkin sitten se, että ohjaaja opettelee kävelemään normaalisti ja hiipimättä. Naapurustomme lienee jo tottunut siihen, että päivittäin pihallamme ja lähimaastoissa tapahtuu jotain omituista: joko ihmiset tepastelevat pihatiellä ees taas välillä pysähtyen ja kääntyillen ja välillä tätä taaperrusta on mukana todistamassa myös koira... Myös hihnassa vetämättömyystreeni on varmasti melkoisen viihdyttävää katseltavaa: Nero kun vetää pääasiassa noin 200 metriä liikkeelle lähdettäessä ja saman matkan takaisin tultaessa, joten tällä matkalla teemme siis noin 50 pysähdystä, koska eteenpäin ei mennä jos vedetään, joten etenemisemme saattaa olla hiukka huvittavaa katseltavaa :) Myös Niilo Piilo Piiloskaa on treenattu: hän on varsin innokas oppilas jos a) Neroa on treenattu naksulla hänen nähtensä ensin, b) jos tarjolla on nakkia ja c) jos lähistöllä ei ole keskittymistä häiritseviä kiinnostavia hajuja. Kuvasta klikkaamalla käynnistyy video, jolla Piiloska esittää kuinka hän hyppää laatikon päälle ja menee maahan, ihan itse ilman käskyjä hienosti tajuten mistä on kysymys :)!

Sunnuntai 2.12.

Päiväkirjan päivitykset ovat hiukka hidastuneet johtuen päivittäjän muuttuneesta (päivä)työnkuvasta, jossa ei enää entiseen tapaan ehdi panostaa harrastuksiin työajalla...:) Nyt kun uudessa työssä on ehtinyt olla pari kuukautta, homma sujuu jo niin rutiinilla että luultavasti muihinkin aktiviteetteihin kuin työntekoon jää taas päivittäjällä aikaa. Nero on menossa viikon kuluttua Voittaja-näyttelyyn suht koht karvattomana, sillä hän on irrottanut tehokkaasti niin pohjavillaansa kuin päällyskarvojaan jo muutaman kuukauden ajan. Toisaalta tässä otuksessa on niin paljon turkkia, että ihan pienet karvanlähdöt eivät herran ulkomuodossa juurikaan näy. Sekä Nero että Niilo löytyvät nyt myös kuuminta hottia olevasta Facebookista, johon herrat toivovat virtuaalisia yhteydenottoja kavereiltaan. Nero kävi viime perjantaina Hyvinkäällä koirakylpylässä ja hauskaa oli: Jos hallin interiööri tai Neron uinti kiinnostaa enemmän, aiheesta voi katsoa myös videon (avi, 6,3 MB :) Uimahallissa sujui muuten hyvin, mutta aluksi Nero aristeli ramppeja joita pitkin altaaseen piti kulkea. Siksi herralle puettiin pelastusliivit päälle joissa oli selässä kahva ja siitä tuuppasimme pari kertaa varovasti pojan veteen liikenteeseen frisbeeeeeeen perään ja johan homma alkoi toimia :) Tänään sunnuntaina olimme Neron kanssa puolestaan KKHn Pia Miettisen tehotokotreeneissä. Treenit järjestettiin kiitokseksi niille, jotka ovat aktiivisesti jaksaneet kouluttaa muita syksyn ajan :) Etenkin meikäläisen tapauksessa muiden kouluttaminen tarkoittaa kirjaimellisesit sitä että koulutettavien kannattaa tehdä kuten sanon, ei niin kuten teen :) Esitimme treeneissä Neron kanssa "seuraamista", ja Nero itse esitti yksinkiljuntaa piippausaarioilla, jonka poistoon saimme niinikään myös hyviä vinkkejä. Ohjaaja esitti myös lahjakkaasti mm. seuraavia sooloja: palkitse koiraa painostamalla se pois luotasi ja tunge patukka sen suuhun sen sijaan että koira saalistaisi sitä, kävele ja hiivi suoraan kävelemisen sijaan ja anna epämääräisiä käskyjä mahdollisimman monta peräkkäin. Joka tapauksessa treeniohjeiksi saimme seuraamisharjoitukset nakkipalkalla askelen tai kaksi kerrallaan, oikeaan ja vasempaan kääntyen jne. Lelupalkkaakin voi käyttää, mutta vasta treenin lopuksi sillä patukka tai muu lelu aiheuttaa vaanimista... Seisomisen ja noudon vahvistuksia pitää tehdä niin että asennossa (noudossa luovutusasennossa) pysytään vaikka häiritsen koiraa esim. silittämällä, kevyesti tönimällä jne. Kiljunnan ja piippauskonserttien lopettamiseen saimme ohjeiksi läkähdyttävän pentutreenin jatkamisen, eli vieraissa paikoissa käydään syömässä ja rauhoittumassa, joskin näihin menemme vasta sitten kun herra osaa rauhoittua kotona television ääreen viereeni. Eli jatkossa kun olemme Neron kanssa lähdössä treeneihin, menemmekin olohuoneen lattialle istumaan ja rauhoitumme. Voin jo nyt sanoa että hermojen revitystä on tiedossa, sillä virtaa tuossa mustavalkoisessa formulassa on sen verran paljon, että rauhoittuminen tämän päivän kuuden tunnin treeneissä tapahtui siinä vaiheessa kun treenit olivat jatkuneet noin neljä tuntia...:)