NIILON JA NERON PÄIVÄKIRJA Päivitellään kun keretään, ja jos on jotain asiaa :) HUHTIKUU 2007

Maanantai 30.4.

No nyt on sekin ihme nähty, että Nerppa Nerokas saa näyttelystä H:n ;) Näyttelysääntöjen mukaanhan H tarkoittaa seuraavaa: HYVÄ annetaan koiralle, joka on rodulleen tyypillinen, mutta sillä on selkeitä virheitä. Että näin tällä kertaa ;-) Nerpan tuomari piti kehän laidalla niin narttujen handlereille kuin kehän yleisöllekin luentoa siitä, että bortsu-urokset ovat muuttuneet sillä aikaa kun hän on ollut poissa Suomesta rungoiltaan aivan liian pitkiksi ja matalajalkaisiksi. Varsin valitettavaa rodun kannalta että tällaista pääsee tapahtumaan sillä aikaa kun tämä nimenomainen tuomari on ulkomailla...;) Nerpan äiti Tuisku oli kuitenkin Rop, ja kaunis kehässä kuin mikä. Jokelan porukan mainetta piti siis tällä kertaa "yllä" Niilo Niilovich, joka tepasteli omassa valiosarjassaan luokkansa neljänneksi ja sai erin. Nipalla kihosikin menestys hattuun siinä määrin, että heti kotiin päästyämme hänet piti palauttaa maanpinnalle, sen verran suurieleisesti hän taas vahti reviiriään ja murisi heikomman laatuarvosanan saaneelle Nerolle. Nipa näyttelee, kuvaajana Marianna.   Vetäisin Lahdessa Neron kanssa läpi alo-luokan liikkeet testatakseni mistä viime viikonlopun kämmit johtuivat. Vaihtoehtoina siis häiriöinen ympäristö jossa Nero ei pysty keskittymään ja ohjaajan multijännitys, joka pilaa sekä koiran että ohjaajan suorituksen. Ja selvisihän se syy sitten jälkimmäiseksi, kuten olin arvellutkin. Ensi viikonlopun skaboihin pitänee siis antaa ohjaajalle jokin tainnutuspilleri tai -laukaus, jotta se täpiseminen saadaan aisoihin....;-) Ja vielä muuta asiaa: niille jotka väittävät että vähähiilarinen dietti tappaa ja nostaa veren kolesterolin huimiin lukemiin, voin kertoa että kaksi vuotta kyseistä diettiä harrastettuani kolesteroliarvoni ovat asettuneet sellaisiin lukemiin, että lekuri kehui ne viime viikolla maasta taivaaseen ;-) Mitään kolesterolivaivoja minulla ei siis ole aikaisemminkaan ollut, mutta nyt nuo arvot olivat huippulukemissa. Kolesterolin HDL (eli hyvä kolesteroli) oli noussut vuoden 03-mittauksista runsaasti ja etenkin lekurini oli innoissaan kolesterolin triglyseridi-arvosta, joka oli 0,6 kun matalin tavoitetaso on 0,5. Että siinäpä sille että kovat eläinrasvat nostavat kolesterolia - eivät ne nosta kun ei vedä niitä aineita jotka siihen kolesteroliin vaikuttavat: eli hulluna niitä hiilareita ;-)

Maanantai 23.4.

Starttasimme viime lauantaina Nerppiksen kanssa tokouramme varsin loisteliaissa merkeissä. Kisa oli Uudenmaan noutajien järjestämä ja se pidettiin Helsingissä kylmässä vesi- ja räntäsateessa. Tokokisat olivat siis sekä mamman että Nerpan ensimmäiset ikinä, ja jälki oli sen mukaista. Olin ahkerasti jännittänyt ko. skaboja jo monia päiviä ennen kohokohtaa, ja aamulla sitten kun kentän laidalla purin Nerppaa pois autosta, tämä mamman fiiliksille herkkä poika tajusi että nyt on mammalla suuri hätä kädessä ja kiljua kailotti suoraa huutoa koko ilmoittautumissession ajan ja vielä noin pari tuntia sen jälkeenkin... En saanut Neroa rauhoittumaan enkä kuuntelemaan, toisin sanoen tekemään yhtään mitään ennen kehää enkä kehässä ;) Alku alkoi kuitenkin varsin lupaavasti, sekä luoksepäästävyydestä että paikallamakuusta tuli kymppi, vaikkakin paikallamakuu oli pisin kaksiminuuttinen ikinä. Kesken suorituksen nimittäin huomasin, että Neron takana tepasteli bichon frisé aamulenkillä! Sydän pomppi kurkussa kun Nerokin huomasi että hei, veikkapoika Niilo on tullut mukaan kokeeseen ja ilmiselvästi mietti pitäisikö sitä lähteä morjestamaan. Oman suorituksemme odottelu kesti reilun tunnin, ja seuraavalla kerralla näin pitkänä odotusaikana tungen Nerpan autoon odottelemaan, enkä anna sen stressata kentän laidalla omaa vuoroaan odottelemassa/ kiljumassa. Tällä kertaa kuitenkin siis tein niin, ja tulos oli se että oman vuoromme tultua herra tuijotti kiinteästi niin kentän laidalla olleita ihmisiä, viereisen kehän voi-koiria, lepattavia kehänauhoja, lentäviä lehtiä ja tuomaria että olisko sillä frisbee taskussa jne... Seuraaminen taluttimen kanssa oli kaameinta ikinä: koko roska alkoi sillä että kun sanoin Nerolle "seuraa" se meni maahan. Muutoin liike meni suunnilleen siten että vedin ko. otusta perässäni pitkin kenttää. Yhtään paremmin ei mennyt myöskään seuraaminen taluttimetta jossa herran ympäristön taivastelu jatkui samaan malliin. Tällä kertaa otus kuitenkin muisti että perusasennossa ollaan pylly maassa eikä koko kroppa, joten parannusta edelliseen suoritukseen tuli pisteen verran. Liikkeestä maahanmeno meni nappiin, paitsi että itse onnistuin kropan heilutuksella alentamaan pisteet kasiin, mutta sen jälkeen alkoivatkin katastrofiliikkeet, joista luoksetulo oli ehdottomasti huvittavin koskaan. Liikkeen alkajaisiksi tuomari seisoi vasemmalla puolellani ja Nerppa oli ilmeisen varma siitä että tällä tuntemattomalla herrasmiehellä täytyy olla frisbee taskussa. Ja viisas kun on, Nero päätti käydä maahan tuomarin ja minun välimaastoon, jos vaikka frisbee sieltä taskusta sitten ilmaan lentäisi. Maahanmeno oli minulle suuri yllätus, sillä tästä Nerpan hauskasta ennakointitavasta johtuen emme todellakaan ole harjoitelleet voi-luoksetuloja kuin tasan yhden kerran keskitalvella! Sinällään ymmärrettävä juttu että herra muisti tuon opin juuri tässä tilanteessa... Seuraava nollaliike oli liikkeestä seisominen, jossa Nerppa päätti jälleen kerran käydä pötköttämään. Viimeinen mutta ei vähäisin nolla tuli hypystä, Nero ei havainnut nimittäin koko estettä, enkä näin ollen saanut sitä tajuamaan että nyt olisi pompun paikka. Lopulta noin triplannella käskyllä ja käsien ja kropan yhteishuidonnalla sain sen hyppäämään esteen yli, jonka jälkeen se kävi tietysti istumaan esteen taakse ja haukotteli kuuluvasti... Kokonaisvaikutus oli kutonen ja yhteispisteet 102, eli vain kolme pistettä yli hylsyrajan ;)! Kertakaikkiaan loistava startti tokourallemme, TVA-titteli ei ole enää kaukana! Onneksi seuraavat skabat ovat jo kahden viikon päästä, ja voin vain todeta että innolla odotan niitä kekkereitä....;-)