Nipa on selviytynyt mallikkaasti eturauhasvaivastaan,
ja onkin piristyttyään jatkanut kaikkien iloksi äänekästä vartiointia
kotitiluksillaan. Herra on onnensa kukkuloilla kun hän
pääsee omaan tarhaansa tepastelemaan ja kyttäämään
naapuripihaan mahdollisesti uskaltautuvia ihmisiä,
lintuja, lehtiä tai jotain muuta joka liikkuu pihalla
ilman herra natsin lupaa. Nipan onneksi sitruunapannasta
ovat patterit tällä hetkellä loppu, joten
masiina on epäkunnossa eikä sitä siis voi
käyttää nato-ohjuksen kaitsimiseen. Hitlerin
harmiksi kauppalistalla on kuitenkin kirjattu jo pantaan
sopivat patterit, joten herran diktatuurista on tulossa
loppu.
Nerppakin on jatkanut varsin mallikasta käytöstään
kaikilla saroilla. Tämä herra diktaattoria auliisti
totteleva juoksupoika on ilmeisesti vihdoin tajunnut että maailmassa
on olemassa naisia ja että hän on mies. Herralla
vaan ei vielä ole ihan hallussa se kuinka naisiin
tulee reagoida. Kun nimittäin joku vieras nainen tulee
Nerpan läheisyyteen, menee poika aivan sekaisin ja
pissat lorahtavat pitkin lattioita/ tokohalleja/ muita
ympäristöjä. Hän ei siis nosta koipea,
vaan yksinkertaisesti lorottaa kävellessään
ja tehdessään mahdollista tuttavuutta uuteen
naiseen. Ei välttämättä ihan paras
iskutaktiikka naisten valloitukseen ;)
Väsyneet hiihtäjät.
Muutoin olemme Nerpan kanssa jatkaneet lajiamme, joka
siis oli koirahiihto, ja nyt talviloman aikaan kilometrejä varmasti
kertyy aiempia viikkoja enemmän. Kisat on toistaiseksi
hyllytetty, ja hiihtelemme omaksi iloksemme ja muiden sivakoijien
kauhuksi
pitkin Hyvinkään ja Jokelan latuja. Hyvinkään
kaupunki on siitä hieno kunta, että heillä on
liki kolmen kilsan pituinen koiralatu, jossa saa hiihtää koiran
kanssa milloin vaan.
Koiraladulle mentäessä hiihdämme 8-10 kilsaa,
sillä maasto on tasaista ja helppoa ja Nero vetää naula
päässä lenkin ensimmäiset 5 kilometriä,
jolloin hiihtäminen on ajoittain mahdotonta.
Latu on myös hyvä ohitusten harjoittelupaikka.
Nerpallahan oli alkutalvesta nimittäin varsin mukava
tapa ohittaa vastaantulijoita tai edellämenijöitä:
paimenkoiran mielestä kun edessä heiluvat kepit
(sauvat) ovat sellaisia että niihin on suorastaan
velvollisuus tarrata kiinni ;D Onneksi tästä on
kuitenkin nyt päästy, joskin edelleen annan varmuuden
vuoksi eteen-käskyn kun ohitamme näitä ihania
heiluvia sauvoja ;)
Koiralatu on myös siitä kiva, että siellä on
muitakin koirien kanssa hiihtäviä, jolloin voimme
harjoitella myös muiden koirien ohituksia. Yleensä olemme
ohittaneet jonkun edellä hitaasti kulkevan koirakon
jossa koira ei oikein vedä, ja heti kun me painelemme
ohi niin heidänkin koiransa innostuvat tietysti peesaamaan
meitä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jokainen
opettakoon koiransa itse vetämään, joten
olenkin sitten tehnyt niin että pysähdyn ladun
viereen ja päästän nämä peesailijat
ohitsemme, jolloin he eivät sitten enää pääse
yhtään mihinkään ja yleensä poistuvat
paikalta ;D
Olemme myös koko talven käyneet Nerpan kanssa
tokotreeneissä Petikon BAT-hallissa. Viime kerralla
Tomi tuli mukaan videoimaan meidän "hienoja" suorituksiamme,
joita voi katsastaa nyt Nerpan harrastesivulta. Olemme
menossa tokon alo-luokkaan kevät-kesällä,
ja liikkeet alkavatkin olla kutakuinkin kaikki jo mallillaan.
Nerppa esittää luoksetuloa BAT-hallissa.
|
