Lomat hurahtivat ohi vähän liiankin nopeasti, ja nyt olemme hiljalleen palailemassa arkeen kaiken muun paitsi töiden osalta, joihin kiinni pääseminen kestää päiväkirjan päivittäjällä ehkä noin kolme kuukautta...;)
Neron kanssa hyllytimme kesän osalta kaikki tokokisat eikä näyttelyihinkään ole päästy, sillä herran häntään ilmaantui heinäkuun puolivälissä ikävä hot spot, joka vaati douppaamista, eli antibiotti- ja kipulääkekuurin.
Hot spot tuli ilmeisesti siitä, että Nerppa on ahkerasti pelastanut taas keppejä erilaisista järvistä ja meristä. Myös Niilo on uinut, tosin hän ui yleensä vain siten että kastelee mahansa ja seisoskelee tovin vedessä.
Muutoin Nerppa on harrastanut jäljestämistä varsin ahkerasti, ja ohjaajan silmissä kiilteleekin nyt jälkikisoihin osallistuminen joskus hamassa tulevaisuudessa. Nerppa ilmiselvästi pitää jäljestyksestä huomattavasti enemmän kuin tokosta, minkä syynä ei taida olla se, että hänen ohjaajansa stressaa ehkä noin 110 prosenttisesti vähemmän metsässä könyämistä kuin pilkunviilausta...:)
Lomalla kävimme patikoimassa hyttysten ja porojen riemuksi myös mökillämme Iso-Syötteellä. Olin ajatellut, että Niiloa voisi pitää erämaassa myös vähän vapaana, mökin lähistöllä kun ei ole juurikaan asutusta tai muuta sivilisaatiota, vaan turhiksi osoittautuivat ajatukseni. Heti ensimmäisen vartin aikana jonka mökillä olimme olleet, Nipa otti hatkat kohti tietä ja tietysti sillä tiellä jossa ei suunnilleen kolmeen vuoteen ollut kävellyt kukaan, käveli jokin urheileva pariskunta jotka Nipa sitten karjunnallaan pysäytti.
Patikoimassa kohti Koiratupaa.
Loppuloman herra poronmetsästäjä olikin sitten kiinni, ja kyttäsi velipoikansa kanssa autosta ohitsemme lipuvia poroja, joille oli autosta varsin mukava räyhätä. Poronhoitoalueilla on tapana, että poroja jahtaavat koirat saa ampua, mutta luulen että mikäli Nipa olisi päässyt kunnon porojahtiin, edes kiukkuiset poromiehet saati itse porot eivät olisi ottaneet tätä karjuvaa pison fileetä tosissaan...
Aamu-uniset miehet.
Näitä kyseisiä elikoita, siis poroja, ei muuten ole suuremmin älynlahjoilla siunattu: naarasporot (= vuonelo tai vaadin) imettivät tyynesti vasojaan keskellä tietä ilman aikomustakaan väistää ohiajavia autoja. Ja kiirettähän heillä ei muutenkaan ole mihinkään :)
Poro tulossa mökkimme pihaan ilmeisesti iltateelle...:)
Mökkireissullamme kävimme patikoimassa muutamat Iso-Syötteen kansallispuiston luontopolut läpi, sen lisäksi taivalsimme Koiratuvan kautta Ahmatuvalle ja takaisin. Matkaa kertyi noin 16 kilometriä, aikaa kului 4,5 tuntia ja kaloreita paloi lähes 1500 :) Siitä huolimatta perheemme ihmisjäsenet ovat nyt tiukalla laihdutuskuurilla...;)
Koiratuvalla lepotauolla.
Patikkamatkan aikana Nero kulki valjaissa työtehtävissä (tehtävänä antaa mammalle vetoapua) ja hän suhtautui työhönsä varsin vakavasti. Heti lepotaukojen tultua hän asettui makaamaan, joi hieman vettä ja lepäsi jotta jaksoi taas työskennellä kuuliaisesti loppuun saakka. Niilo sen sijaan keskittyi lepotauoilla ihmisten eväiden varastamiseen, ja 16 kilometrin jälkeenkin kuseskeluun ja murisemiseen, eikä tällä nassikalla näyttänyt matka muutenkaan tuntuneen missään...
Loppulomasta sain kotitalousvimman päälle, ja keräsin kaikki eteeni osuneet kypsät ja raa'at lakat pois soilta kuljeksimasta, joten ei kannata ihmetellä jos pohjoisesta ei tänä vuonna noita marjoja löydy :)
|
