Iines Leinikka - vaativa ja lahjakas lapsi

Sunnuntai 30.10.2011 klo 18:35 - Mirja

Iines Leinikka, 48 cm 16kg, on osoittanut todeksi sanonnan mitä vaativampi lapsi sen lahjakkaampi se on. Lisäksi Iineksessä toteutuu myös se FAKTA, että naisilla se äly vain leikkaa miehiä nopeammin  ;)

Kotioloissa tämä temperamenttinen ja terävä neiti osaa olla varsinainen domina, jolle pidetään tiukkaa kuria, jotta taloudessa voivat elää muutkin kuin hän. Tästä syystä johtuen Niilon ja Iineksen välit ovat melko penseät - Niilokin kun on sitä mieltä että hän on huushollin ainoa koira ja käyttäytyy sujuvasti sen mukaan. Nero sen sijaan on veljensä hyvin kouluttama vartija, ja pitää Niilon puolia höykyyttämällä Iinestä syystä taikka syyttä. Iinestä moinen ei tietenkään haittaa viittä minuuttia kauempaa. Lenkeillä homma kääntyy sitten toisinpäin - Nero ja Iines vetelevät pitkin maita ja mantuja sellaisia takaa-ajoleikkejä että Nerokin on joutunut vanhoilla päivillään harjoittelemaan kunnon spurtteja. Niilo puolestaan ei mielellään ylirasita itseään, koska hänen tavoitteenaan on elää ainakin satavuotiaaksi. Tähän päästään siten ettei sohvalta poistuta muulloin kuin ruoka-aikoina.

Iines treenaa tällä hetkellä tokoa, agia ja pk-jälkeä - kutakin lajia kerran viikossa, mutta tokoa useammin sattuneesta syystä (olen kuullut että tokon kautta koiraan saa hallintaan :). Oppimisvauhti tällä neidillä on ilmiömäinen - uudet asiat sisäistetään muutamalla toistolla, ja kaikki tehdään täysillä. Malttaminen ja odottaminen sen sijaan vaativat lisää ikää onnistuakseen kunnolla ;)

Olen pitänyt treenien määrän per kerta vielä varsin lyhyenä, jotta Iines ehtii harrastaa myös kaikkea sitä mitä nuoren koiran mielestäni tulee tehdä.

Tokossa Iines treenaa Riitta Korrin alo-avo-kurssilla ja kotona vähintään pari-kolme kertaa viikossa. Tällä hetkellä työstämme lähes kaikkia alo-liikkeitä, avosta mukana ovat kaukokäskyt ja noutamisen perusteet.

Agia teemme hitaammin - siellä pääasiassa yksittäisiä esteitä (hyppyjä speed bumpeilla ja keppejä verkoilla varsin satunnaisesti), ohjauksia ja radan lukua kaikkia erikseen treenaten. Iinekselle on treenattu 2on-2off kontakteja 10 viikkoisesta lähtien (sattuneesta syystä) ja kyseinen liike olikin ensimmäinen jonka tämä koira oppi, joten se on varsin vahvalla mallilla varsinaista esteopetusta ajatellen. Puomi sujuu jo hallitusti, odottaminen sen sijaan ei ;) Putkessa ollaan aina, A:lle on koitettu karata useampaan otteeseen ja esteille varastetaan aina kun pystytään. Tämän lisäksi äänenkäyttöä harrastetaan aina kun mahdollista, etenkin silloin jos ei nanosekunnissa tajuta mitä on tarkoitus tehdä, tai jos innostutaan siitä kun mennä täysillä johonkin suuntaan.

Odottamista treenataan erikseen kotona apuohjaajan eli Tomin avustuksella sekä ruoka-aikoina. Toinen tärkeä treenattava asia on rauhoittuminen, jota Iines harjoittelee viltin päällä kotona ja jossakin vaiheessa jossakin match showssa ja näyttelyissä (agitreeneissä tätä voidaan vaatia ehkä muutamien vuosien kuluttua ;).

Jälkeä on puolestaan tarkoitus tehdä siihen asti kun kelit sallivat kerran viikossa. Siinä on edistytty makkarajäljen avulla jo siihen pisteeseen että makkaroita on vähennetty koska niitä ei enää ehditä syömään, joten mitäpä niitä sinne metsään kilokaupalla sitten viljelemään. Kepit ajattelin työstää talven aikana. Esineruutua ollaan harjoiteltu siten että Iines tuo kaikenlaista tavaraa käteen sisällä.

Treenatessa Iines siis kuumuu, käskyttää ja VIHAA auttamista. Auttamiseksi voidaan lukea kaikenlainen "pakottaminen ja rajoittaminen", kuten remmistä kiinni pitäminen keinulla tai pannasta pitäminen odottaessa. Ei saa auttaa, eikä saa rajoittaa ja tämä koskee etenkin kaikkia apuohjaajia.

Se mitä EI olla treenattu ja jota kauhulla välillä hiukan mietin, on remmissä kauniisti kulkeminen ja näyttelykehässä juokseminen. Treenasin tätä (epätoivoisesti) ensimmäiset neljä-viisi kuukautta mutta sen jälkeen jotenkin luovutin. Joten tilanne on se, että remmissä vedetään nelivetona ellei kuonopanta ole käytössä, ja tähän EI auta se että käydään metsässä päästelemässä pahimmat höyryt alta pois. Aina on kiire jonnekkin! En ole tehnyt messarin joulukuista näyttelyä varten edes minkäänlaista treenisuunnitelmaa, joten saattaa olla että menen kehään sormet ristissä pahinta peläten JA nelivedon hihnan päässä roikkuen ;)