Iines Leinikka - vaativa ja lahjakas lapsi

Sunnuntai 30.10.2011 klo 18:35 - Mirja

Iines Leinikka, 48 cm 16kg, on osoittanut todeksi sanonnan mitä vaativampi lapsi sen lahjakkaampi se on. Lisäksi Iineksessä toteutuu myös se FAKTA, että naisilla se äly vain leikkaa miehiä nopeammin  ;)

Kotioloissa tämä temperamenttinen ja terävä neiti osaa olla varsinainen domina, jolle pidetään tiukkaa kuria, jotta taloudessa voivat elää muutkin kuin hän. Tästä syystä johtuen Niilon ja Iineksen välit ovat melko penseät - Niilokin kun on sitä mieltä että hän on huushollin ainoa koira ja käyttäytyy sujuvasti sen mukaan. Nero sen sijaan on veljensä hyvin kouluttama vartija, ja pitää Niilon puolia höykyyttämällä Iinestä syystä taikka syyttä. Iinestä moinen ei tietenkään haittaa viittä minuuttia kauempaa. Lenkeillä homma kääntyy sitten toisinpäin - Nero ja Iines vetelevät pitkin maita ja mantuja sellaisia takaa-ajoleikkejä että Nerokin on joutunut vanhoilla päivillään harjoittelemaan kunnon spurtteja. Niilo puolestaan ei mielellään ylirasita itseään, koska hänen tavoitteenaan on elää ainakin satavuotiaaksi. Tähän päästään siten ettei sohvalta poistuta muulloin kuin ruoka-aikoina.

Iines treenaa tällä hetkellä tokoa, agia ja pk-jälkeä - kutakin lajia kerran viikossa, mutta tokoa useammin sattuneesta syystä (olen kuullut että tokon kautta koiraan saa hallintaan :). Oppimisvauhti tällä neidillä on ilmiömäinen - uudet asiat sisäistetään muutamalla toistolla, ja kaikki tehdään täysillä. Malttaminen ja odottaminen sen sijaan vaativat lisää ikää onnistuakseen kunnolla ;)

Olen pitänyt treenien määrän per kerta vielä varsin lyhyenä, jotta Iines ehtii harrastaa myös kaikkea sitä mitä nuoren koiran mielestäni tulee tehdä.

Tokossa Iines treenaa Riitta Korrin alo-avo-kurssilla ja kotona vähintään pari-kolme kertaa viikossa. Tällä hetkellä työstämme lähes kaikkia alo-liikkeitä, avosta mukana ovat kaukokäskyt ja noutamisen perusteet.

Agia teemme hitaammin - siellä pääasiassa yksittäisiä esteitä (hyppyjä speed bumpeilla ja keppejä verkoilla varsin satunnaisesti), ohjauksia ja radan lukua kaikkia erikseen treenaten. Iinekselle on treenattu 2on-2off kontakteja 10 viikkoisesta lähtien (sattuneesta syystä) ja kyseinen liike olikin ensimmäinen jonka tämä koira oppi, joten se on varsin vahvalla mallilla varsinaista esteopetusta ajatellen. Puomi sujuu jo hallitusti, odottaminen sen sijaan ei ;) Putkessa ollaan aina, A:lle on koitettu karata useampaan otteeseen ja esteille varastetaan aina kun pystytään. Tämän lisäksi äänenkäyttöä harrastetaan aina kun mahdollista, etenkin silloin jos ei nanosekunnissa tajuta mitä on tarkoitus tehdä, tai jos innostutaan siitä kun mennä täysillä johonkin suuntaan.

Odottamista treenataan erikseen kotona apuohjaajan eli Tomin avustuksella sekä ruoka-aikoina. Toinen tärkeä treenattava asia on rauhoittuminen, jota Iines harjoittelee viltin päällä kotona ja jossakin vaiheessa jossakin match showssa ja näyttelyissä (agitreeneissä tätä voidaan vaatia ehkä muutamien vuosien kuluttua ;).

Jälkeä on puolestaan tarkoitus tehdä siihen asti kun kelit sallivat kerran viikossa. Siinä on edistytty makkarajäljen avulla jo siihen pisteeseen että makkaroita on vähennetty koska niitä ei enää ehditä syömään, joten mitäpä niitä sinne metsään kilokaupalla sitten viljelemään. Kepit ajattelin työstää talven aikana. Esineruutua ollaan harjoiteltu siten että Iines tuo kaikenlaista tavaraa käteen sisällä.

Treenatessa Iines siis kuumuu, käskyttää ja VIHAA auttamista. Auttamiseksi voidaan lukea kaikenlainen "pakottaminen ja rajoittaminen", kuten remmistä kiinni pitäminen keinulla tai pannasta pitäminen odottaessa. Ei saa auttaa, eikä saa rajoittaa ja tämä koskee etenkin kaikkia apuohjaajia.

Se mitä EI olla treenattu ja jota kauhulla välillä hiukan mietin, on remmissä kauniisti kulkeminen ja näyttelykehässä juokseminen. Treenasin tätä (epätoivoisesti) ensimmäiset neljä-viisi kuukautta mutta sen jälkeen jotenkin luovutin. Joten tilanne on se, että remmissä vedetään nelivetona ellei kuonopanta ole käytössä, ja tähän EI auta se että käydään metsässä päästelemässä pahimmat höyryt alta pois. Aina on kiire jonnekkin! En ole tehnyt messarin joulukuista näyttelyä varten edes minkäänlaista treenisuunnitelmaa, joten saattaa olla että menen kehään sormet ristissä pahinta peläten JA nelivedon hihnan päässä roikkuen ;)

Liiku!!

Sunnuntai 2.10.2011 klo 22:13 - Mirja

Tänään jatkoimme sekä Neron että Stellan kanssa kisaamista tällä kertaa Porvoossa. Tuomarina oli Esa Muotka, jonka rataa olimme treenanneet aiemmin viikolla.

Ohjelmassa oli hypäri ja kaksi agirataa ja tavoitteena ehjät suoritukset. No, hiukan tästä kyllä jäätiin. Arvonnan tuloksena Stella starttasi ennen Neroa ja hylkäyksen aiheutti keppikulma. Sama toistui Neron kanssa, tottakai. Kannattaahan hyvä virhe tehdä kaksi kertaa :) Oikeasti en kyllä tiennyt miten muuten tuon kohdan olisi voinut ohjata, joten jos kokeilisin tuota uudelleen, junnaisin vaan saman kaavan mukaan.

Toisella agiradalla sitten en ehtinyt ohjaamaan Stellaa putkesta loppusuoralle oikealle estelle - tämä koira lukitsee esteet aikaisin ja varmasti putkelta jo lukee seuraavaa estettä, eikä Neron tapaan odota että sille se kerrottaisiin mikä suunta on seuraava, joten sieltä sitten harmittava hylly. Muuten rata oli ehjä. Nero puolestaan päätti hiipiä puomin ja tyssätä vauhdin kokonaan sen kontaktille. Olen joutunut opettamaan kontaktit uudelleen ja nyt ongelmana on silmän käyttö sekä kontakteilla että kepeillä, joten joudun tekemään varmaankin muutaman viikon korjausliikkeen josko tuo paimentaminen siitä hieman laantuisi. Yliaikaa tällä kertaa tuosta syystä johtuen 8 sekuntia ja yksi rima alas.

Tästä himmailusta johtuen päätin sitten että Nero ei mene kolmatta rataa, se ei auta että kisoissa hiivitään kontaktit ja tuijotetaan palkkaa kun ne pitäisi treeneissä ensin saada siihen kuntoon että tuota ei tapahdu. Joten vikalle radalle lähdimme vain Stellan kanssa. Jo neljä rataa juostuani päätin että nyt pannaan ne peliin mitä töppösistä vielä lähtee, ja tulihan sieltä ensimmäinen tulos, kymppi ihan mukavalla ajalla :)

Mutta sitten se kaamein kokemus koko kisoista - kerrankin sain radat videolle ja onpa hävettänyt katsoa niitä! Ohjaus on ihmeellistä töpöttelyä, odottelen koiraa vähän joka kulmassa, eli ei se ihme että vauhdit Neroltakin hiipuvat. Ja aina vaan juoksen etusormi pystyssä, asia josta sain pyyhkeitä muistaakseni nelisen vuotta sitten!! Onneksi kerkesin nähdä yhden videon ennen Neron ekaa rataa ja tajusin lähteä nopeammin alta pois lähettäessäni koiran takaakiertoon, mutta kaikki se muu töpöttely! Millähän sen saisi kitkettyä pois ja pakotettua itsensä LIIKKUMAAN?? Yritän nyt pistää itselleni painetta pistämällä nämä videot jakoon, vaikka kaikkihan te jotka kanssani treenaatte tämän töpöttelytilanteen jo tiedätte :)