Ruotsin reissu ja kisakauden avaus

Lauantai 24.9.2011 klo 21:52

Gimon näyttely

Pari viikkoa sitten kävimme siis Neron kanssa Gimon kansainvälisessä näyttelyssä Uppsalan lähellä  ja reissu olikin varsin mielenkiintoinen kokemus. Matkaan lähdimme lauantai-iltana 10.9. Naantalista Finnlinesin lautalla yhdentoista maissa illalla. Perillä olimme sunnuntai-aamuna Ruotsin aikaa puoli kuusi, järkytys! Automatka alkoi siis varsin varhain, ja koska Nero piti lautan pellettilaaria eli koirien vessaa inhana paikkana johon EI voi tehdä mitään, kävin heti laivasta päästyäni sen kanssa Kapellskärissä aamulenkillä. Lenkiltä tuli kova kiire takaisin autolle, kun metsästä jonka viereistä tietä kävelimme alkoi kuulua hirven tai muun elukan hurjistunutta mölinää, jonka aiheuttajaa en välittänyt kohdata.

Aamulenkin jälkeen suuntasin kohti Gimoa ja ajelin pitkin pieniä teitä, joiden varsia somistivat suloiset talot, jotka olivat kuin Carl Larssonin maalauksista. Saavuin näyttelypaikalle pari tuntia ennen kehän alkua, tarkoituksenani käyttää tuo aika esimerkiksi siihen että saisin nostettua pankkiautomaatista kruunuja. Gimo osoittautui varsin tuppuiseksi kyläksi josta  löytyi vain yksi automaatti, joka ei tietenkään toiminut, joten jouduin palaamaan näyttelypaikalle edelleen tyhjin käsin. Selitin tilanteen parkkipaikan vahdeille jotka ottivat vastaan lompakostani löytynyeen kahden euron kolikon (minullahan ei KOSKAAN ole käteistä, edes euroja) ja päästivät väsyneen matkaajan parkkipaikalle lepämään.

Hetken levättyäni raahauduin näyttelyaluelle häkin ja Neron kanssa odottamaan kehän alkua. Gimoon oli ilmoitettu yksi ainoa bordercollie, ja ehkä siksikin alunperin tuomariksi ilmoitettu Veli-Pekka Kumpumäki oli vaihdettu Antonio di Lorenzoon. Kehään mennessäni sekä kehäsihteeri että tuomari lähestyivät minua omituinen ilme kasvoillaan  ja ehdinkin jo miettiä kaikenlaista kunnes kehäsihteeri kysyi, ennenkuin olin siis ehtinyt esittää Neroa hetkeäkään, saako se ottaa vastaan Ruotsin sertin. Sitä sitten setvimme siinä aikamme ja samaan aikaan tuomari ilmeisesti arvosteli jo Neroa. Lopulta käteen lyötiin sileä excellent ja täytyy sanoa että kehän jälkeen olin hieman tippa linssissä - väsymys painoi ja koin etten ollut saanut edes esittää koiraa kun aika meni siihen että koitin selvittää kehäsihteerille näyttelysääntöjä ja sitten käteen lyötiin jo tulos. Arvostelu löytyy näyttelysivulta, mutta tälle tuomarille Nerolla oli siis liian lyhyet jalat.

Autolle takaisin päästyäni päätin, ettei surkeasti sujunut näyttely lannista loppureissuamme ja suuntasimme kohti Uppsalaa. Kävimme Neron kanssa sinne päästyämme läpi Uppsalan vanhan kaupungin ja kävelimme pitkin keskustan läpi kulkenutta joenvartta. Uppsalasta ajoin Tukholmaan jossa kävimme myös kävelemässä ja katsomassa nähtävyyksiä ja lopulta pääsimme Viking Linen laivaan josta seuraava kurssi oli kohti Turkua.  Maanantai-aamuna olimme Turussa ja vein Neron hoitoon ja lähdin puolestani itse kohti Naantalia jossa oli vuorossa työpaikkani syyspäivät. Melko rankka reissu siis kaikenkaikkiaan, mutta toisaalta jos ei mitään yritä niin ei mitään voi koskaan saadakaan. Kun Ruotsi tuli nyt näin tutuksi ja Nerolla on nyt rabies vasta-ainetestit, harkinnassa on osallistuminen Tukholman PMV-näyttelyyn joulukuussa.

Agilityä

Seuraava etappi olikin sitten kisakauden käynnistys pitkästä aikaa. Treenattu on enemmän kuin tarpeeksi sekä Hyvinkäällä, jossa Iines on myös aloittanut agin alkeet (Iineksestä tosin alkeiden harjoittelu on hänen tasoiselleen lahjakkuudelle täysin ajanhukkaa) että Mäntsälän kentällä. Sain myös tilaisuuden kisaamiseen lainakoiralla jonka otinkin innostuneena vastaan. Ajattelin että samalla kun vien Neroa kolmosiin voin mielelläni kisata myös toisella koiralla, jotta saan itsekin lisää kokemusta erilaisten koirien ohjaamisesta - Iines kun tulee olemaan täysin toisenlainen ohjattava kuin Nero ja joudun opettelemaan monet asiat varmasti jos en nyt täysin uudelleen, niin ainakin uudella tavalla.

Tänään sitten kävin Lempäälässä starttaamassa kahdella koiralla kaksi agilityrataa - ensisijaiseksi tavoitteksi olin asettanut Nerolle ehjät kontaktit.

Keskityin kisaan erittäin intensiivisesti, lataus saattoi jopa mennä hieman ylitse, ja kuten tavallista ensimmäistä rataa jännitin eniten. Lainakoira Stellan kanssa olin treenannut vain muutaman kerran ennen startteja, joten avoin keppikulma menikin pipariksi ja sieltä hylly. Neron kanssa huomasin jo startin aluksi että nyt ei ole Neron päivä ja näinhän se sitten olikin. Nero oli ilmeisesti "vetänyt herneet nenään" lainakoirasta ja reagoi tähän muuttuneeseen tilanteeseen tyypilliseen tapaansa eli passivoitumalla. En ole tähän päivään mennessä keksinyt keinoa saada tuota aika ajoin ilmenevää passiivisuutta ratkaistuksi joten eipä siihen löytynyt lääkkeitä tälläkään kertaa ja yliaikaa tuli jopa 16 sekuntia. Radan jälkeen päätin että ensi kerralla tällaisen tilanteen sattuessa keskeytän tekemisen.

Nerohan siis reagoi  tilanteisiin jotka se kokee paineistavina passivoitumalla, mikä on aiheuttanut harmaita hiuksia aina harrastuksiimme. Luultavasti tämä johtuu siitä, että se on aina ollut herkkä stressaantumaan ja paineistumaan erilaisista arkielämän tapahtumista eikä sen toimintakyky oikein riitä keksimään niihin ratkaisua. Lisäksi se on päässyt liian usein paineistavista tilanteista pois heittäytymällä passiiviseksi, joten osa ongelmasta varmasti löytyy koulutusvirheestä, koska en ole tajunnut asiaa.

Seuraava rata menikin jo paremmin molemmilta. Stellan kanssa tuli jälleen hylly, mutta tällä kertaa hyvä sellainen. Neron kanssa puolestaan A:n alastulo meni loikaksi jonka tein uudelleen.

Seuraavat kisat ovat edessä jo ensi viikonloppuna, joten toivotaan että tekeminen on silloin jo parempaa :)!