Tallinnan reissu, makkararuutua ja agitreenejä

Keskiviikko 24.8.2011 klo 21:37 - Mirja

Jos on vaikeuksia keksiä talon kattoremontin keskellä jotain inspiroivaa tekemistä itselle ja koiralle, yksi hyvä vaihtoehto on lähteä Tallinnaan koko viikonlopun mittaiselle näyttelyreissulle. Näin kattoremontti valmistuu reissun aikana kuin huomaamatta ja saattaa saada koiralleen myös mieltä lämmittäviä tuloksia :)!

Me suuntasimme siis viime viikonloppuna Nerpan kanssa kohti Etelä-Helsinkiä kahteen kv-näyttelyyn yhdessä Maijan ja Lenitan kanssa (lukijat voivat itse päätellä kumpi on ihminen ja kumpi koira).

Reissu sujuikin varsin mallikkaasti, ja heti lauantaina Maija ja Lenita saivat ne tulokset joita olimme tulleet hakemaan, eli sertin ja cacibin. Nero sen sijaan esitteli itsensä liettualaiselle tuomarille jonka mukaan Nerossa oli yhtä jos toista virhettä. Tästä ja aiemmista kokemuksista päätellen tällä koiralla ei olisi vientiä Itä-Euroopan maissa, joten meidän on turha jatkossa siihen suuntaan matkustaa taloremontteja pakoon. Arvostelun kokonaisuudessaan voi lukea näyttely-sivulta. Bortsuja molempina päivinä oli vain 4 ja Nero ainoana valioluokassa.

Lauantai-ilta kuluikin siiderin, suklaan ja suunnistuksen merkeissä handlereiden ollessa päivän koettelemuksista niin väsyneitä (ja hieman ehkä otti myös päähän), että tv:stä seurattu suunnistuskin osoittautui yhtäkkiä varsin hauskaksi lajiksi.

Seuraavaana päivänä suunnistimme jälleen Kalevi-stadionille josta Maija ja Lenita kahmaisivat toistamiseen cacibin sekä myös toisen VSP-sijoituksen.

Neron kehää jännitettiinkin sitten pidempään tuomarin ollessa alkuperäisestä aikataulusta noin tunnin myöhässä. Vihdoin tuli meidän vuoromme ja yhtäkkiä Neron kootut virheet olivatkin hävinneet ja jopa lauantain purentavika muuttunut taas ihan normaaliksi saksipurennaksi. Ihmeitä voi siis tapahtua! Arvostelu toistamiseen näyttely-sivulla. Nero sai näin myös sertin ja cacibin (jota olimme tulleet Tallinnasta jahtaamaan) ja alkoi siinä sitten meikäläiseltäkin hymykin irrota kun lopulta reissurahat eivät menneet hukkaan :)

Muitakin mukavia suorituksia on koettu Tallinnan lisäksi - Nero tekee agitreeneissä tällä hetkellä hienoja kontakteja (2-on-2-off on jouduttu opettamaan alusta  töpeksinnän takia) ja koska niiden tekeminen on vielä suhteellisen herkkää, en halua vaarantaa niiden laatua ryntäämällä vielä kisoihin.

Iines puolestaan opiskelee itse agilityä ja tokoa, olen antanut kyseiselle tapaukselle luettavaksi tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan ja oletan että hän opiskelee sen muutamassa päivässä loppuun asti. Lisäksi Iinekselle on tehty makkararuutua joka rauhoittaa ladyn noin viideksi minuutiksi, tämän jälkeen hän jatkaa riehumistaan entiseen tahtiin.

Sisustusharrastus koiraperheessä

Sunnuntai 7.8.2011 klo 16:17 - Mirja

Voisi kuvitella, että sisustamisen harrastaminen koiraperheessä olisi epätoivoista puuhaa, ja sitähän se onkin, jos tavoittelee vaikkapa maalaisromanttisen valkoista idylliä, jossa puhtaan valkea bichon frisé makaa puhtaan valkealla sohvalla takkatulen loimussa keskellä pimeintä syysmyrskyä. Edellisestä yhtälöstä toteutuu helposti ainoastaan tuo takkatulen loimu ja syysmyrsky, puhtaan valkoisten elementtien kadotessa rapaisten tassunjälkien ja hepulin saavan kuraisen frisen alle.

Koska itse olen kuitenkin mieltynyt haasteellisiin ja osin jopa epätoivoisiin projekteihin, sisustaminen perheessämme, jossa bichonin lisäksi porhaltaa kaksi yliaktiivista ja turkkirikasta bordercollieta on ollut haaste, johon oli suorastaan pakko tarttua. Oheisesta vinkeistä osa on omiani, osa netistä opittuja ja loput koirieni kasvattajilta kuultuja.

Lisävaikeutusta projektiin tuovat myös kunkin koiramme "persoonalliset piirteet", joihin on sisustamisessa ollut myös pakko varautua: Niilo-bichon saattaa protestoidessaan mitä tahansa asiaa päättää, että tänään hän pissii sänkyyn kun taas Neron herkkä vatsa saattaa päivän aikana tuottaa töistä palaavalle pitkin lattioita ja seiniä levinneen hajupommin ;)! Koira- ja sisustaminen hankkeessa vaikein vaihe on silloin, kun taloudessa on pentu, joka on kiinnostunut kaikesta irtaimesta, jota asuntoosi olet koonnut. Tästä vaiheesta meillä vastaa tällä hetkellä Iines.

Koko tarinahan alkoi siitä kun ostimme omakotitalon jota aloimme hijalleen remontoida ja laajentaa.

Ehdimme asua talossamme muutaman vuoden ennen laajennusprojektin aloittamista, ja tuona aikana opin kantapään kautta mikä koiraperheessä EI toimi. Tietyt perussäännöt olin toki kokenut jo aiemmin kerrostalossa asuessani.

Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että sisustamisen voi aloittaa metrin korkeudelta lattiasta. Kaikki tätä alempana sijaitseva on koiran omaisuutta. Sääntö pätee kaikkeen, ja noudattaminen säästää sisustajan hermoja sekä helpottaa olennaisesti siivousta. Siispä kannattaa unohtaa matalat sohvapöydät, rahit, lattialla pidettävät kukkavaasit ja viherkasvit, lyhdyt, avohyllyiset kirjahyllyt, lehtikorit ja lattian tasossa olevat kenkähyllyt, ja suosia näiden sijaan ovellisia hyllyjä ja muita kalusteita, joissa omaisuutensa saa suojattua esimerkiksi alhaalle ulottuvien ovien taakse, ja satsata pieniin mutta tukeviin ja kohtuullisen korkeisiin kukkapöytiin ja amppelikasveihin, jotka saa pois koiran ulottuvilta. Koiraperheiden ikuinen taistelu kenkien ja koirien välillä päättyy myös siihen, kun eteiseen hankitaan kunnollinen kenkäkaappi jossa kengät voi säilyttää koirien ulottumattomissa.

Koiramme voivat muuten vierailla niissä perheissä joissa kärsitään vaatteet lattialla -ongelmasta. Puolen päivänkin visiitti riittää usein opettamaan miksi mitään päälle pantavaa tai muuten vaan arvokasta ei kannata unohtaa lattialle lojumaan...;)

Toinen sääntö koskee kaikkien pinta- ja sisustusmateriaalien valintaa, jossa kannattaa olla tarkkana. Meidän talossamme oli pehmeä parkettilattia, joka parissa vuodessa kului puunvärisestä mustaksi. Koiran kynnet ja leukapielistä valuva vesi ovat tuhoisa yhdistelmä, joka kuluttaa puupinnan tehokkaasti ja nopeasti "rustiikkiseksi" ;) Parkettia parempia materiaaleja ovat kova laminaatti, muovi tai laatta, joista me luotimme jälkimmäiseen. Nykyisin niissä tiloissa, joissa koirat pääasiassa oleskelevat on läpivärjättyä laattaa johon saa reiän vain timanttiporalla.

Mikäli seinänsä aikoo tapetoida, perinteinen paperitapetti on koiraperheessä vaihtoehdoista huonoin - se kun ei juurikaan kestä puhdistamista ainakaan millään siivousaineilla. Koska me halusimme tapetoida muutamia seiniä, valitsimme vinyylitapetin, joka kestää erityisen hyvin puhdistamista - jopa bensalla - jolloin koira nro 2:n (Nero) aiheuttama erityishaaste saadaan myös hallintaan.

Muista pintamateriaaleista lemmikkiperheessä kannattaa suosia helposti siliäviä ja pestäviä materiaaleja. Jos haluaa pitää verhonsa järjestyksessä paras valinta lienee paneeliverho jota ei saa rullalle sohvan taakse kovimmissakaan leikeissä, ja josta karvat on kätevä imuroida verhon pysyessä suorana. Mikäli koirat ovat kiinnostuneita alhaalla roikkuvista verhoista kannattaa suosia laskosverhoja. 

Olen omistanut jo kaksi sohvaa, joissa ei ole irrotettavia päällisiä. Tästä johtuen seuraavat sohvat jotka meille tulevat ovat nimenomaan sellaisia, joissa irtopäälliset ovat olemassa. Sohvaa hankkiessa kannattaa satsata siis ylimääräisiin päällisiin, jotta niitä voi pyykätä riittävän usein. Sama koskee koristetyynyjä - niissä on oltava vetoketjut jotta päälliset saa myös joskus pestyä.

Matot ovat koiraperheen ikuinen riesa - koiratkin kun pitävät siitä että lattialla on jotakin pehmeää mutta toisaalta matoista saa myös mukavan tuen jaloille jos etu- tai takapään hätä yhtäkkiä sisätiloissa yllättää. Toiset satsaavat halpoihin viskoosimattoihin, toiset taas suosivat bukleeta joka pysyy napakasti paikoillaan. Meidän perheen seuraava hankinta molempia omistaneena ja kymmenien mattojen kokemuksella on ISKUn RIFF joka on sataprosenttista polyamidia, antistaattinen ja likaa hylkivä, mutta myös ulkonäöltään sellainen että se sopii siihen sisustukseen jota koitan kodissamme tavoitella :)

 

Matoista tärkeimpiä ovat etenkin ne, jotka sijoitetaan eteiseen tai siihen tilaan, josta koira tulee asuntoon tai taloon sisälle -  luultavasti paras ja samalla myös hintavin on kurastoppari jonka luvataan keräävän ja imevän kurat tassuista, koska materiaali on 100 prosenttista puuvillaa. Itse emme ole tätä vielä testanneet, koska eteinen on tällä hetkellä pyhitetty päivisin Iinekselle, joka tekisi matosta mieluusti itselleen sanomalehtiä paremman wc:n.

Pintamateriaalien ehdottomia kohteita, joihin ei kannata satsata ovat mikä tahansa rottinki tai koripunos - tällaiset tuotteet saattavat saada armottoman kohtelun jopa tavoille oppineilta aikuisilta koirilta.

Kolmantena oppina voi pitää kalustamista, josta jo mainitsinkin umpinaiset hyllyt ja tv-tasot. Luonnollisesti tv:n ja muiden sähkölaitteiden johdot kannattaa koteloida tai piilottaa kalusteiden sisään jos haluaa että johdot ovat toiminnassa pidempään kuin viikon. Puhelinten laturijohdot ovat erityisen herkullista purtavaa, koska ne saa nopeasti poikki niiden ollessa hyvin ohuita. Moni miettii huonekaluja ostaessaan hankkiiko niihin metalli- vai puujalat. Varman päälle pelaava koiranomistaja suosii metallijalkoja, sillä puisiin on etenkin koiravauvan mukava testailla hampaiden toimivuutta.

Mikäli kuitenkin haluaa kalustaa ja sisustaa kotiaan puulla ja rottingilla, kannattaa nämä tuotteet suojata. Monet lemmikkieläinliikkeet myyvät kaikenlaista puremisenestotuotetta, mutta kokemukseni mukaan ehdottomasti parhaiten toimii Dermosilin jalkavoide. Siivousaineista voisin muuten mainita tässä yhteydessä myös etikan, jolla saa koiraa miellyttävät mutta ihmiselle epämiellyttävät hajut, kuten sen pissan, tehokkaasti poistettua.

Ja mitä teimme sitten sille Niilon pissimiselle? Siihen kun ei auta tekstiilien jatkuva peseminen tai jalkarasvan tuuppaaminen kalusteisiin. No, Niilolle hankittiin vaipat joita hän käyttää oleillessaan työpäivisin omassa huoneessaan, jossa on sänky. Vaippavyössä on maastokuvio joka toivottavasti lieventää Niilon aiheesta kokemaa murhetta, tosin emme ole huomanneet herran käytöksessä minkäänlaisia masentumisen merkkejä vaikka hän päivät vaipoissa huoneessaan kulkeekin.