Niilo matkalla veteraanikehään

Sunnuntai 19.2.2012 klo 20:17 - Mirja

Niilo Piilo Patikas, tämän perheen tukkapuudeli on matkalla kohti veteraanikehiä, (tai ainakin kehää). Niilolta ajeltiin turkki pois viime vuoden syksyllä, mikä tulikin ihan tarpeeseen, sen verran runsaasti sinne oli kertynyt takkuja emännän laiskuuden takia. Alla kuvanäyte tästä lookista.

Ajelun jälkeen veteraanin turkkia on pesty kahden viikon välein ja pesujen välillä sitä on jopa karstattu sekä suihkuteltu hoitoaineitta.

Tämä ei välttämättä kuulosta mitenkään erikoiselta sellaisen korvaan joka on tottunut puunaamaan puudeleita, mutta tässä tapauksessa puhutaan suorastaan maailman seitsemännestä ihmeestä - en ole nimittäin ikinä ennen kyennyt tupsuttamaan Niilon turkkia tällä intensiteetillä.

Tulos on kuitenkin aika huima, Niilolla ei ole turkissa takun takkua mikä on ihan uskomaton tilanne ottaen huomioon että Niilon näyttelyuran ollessa kuumimmillaan sain aina pyyhkeitä siitä että kyseiseltä tyypiltä löytyi aina jostakin kohtaa takku.  Kahden viikon välein tapahtuvien pesujen lisäksi Niiloa on trimmannut Maija, jota voi kiittää siitä että Niilo näyttää taas rotunsa edustajalta eli bichon friseltä, muutama kuvanäyte tästä alla. Jalkoihin herra voi kasvattaa vielä hieman lisää karvaa mutta sen jälkeen tämä macho lienee taas valmis kohtaamaan näyttelykehät :) Pallejahan hänellä ei enää ole ja hampaitakin on viety, mutta muuten look alkaa olla kohdillaan.

Piines treenaa ja näyttelee

Sunnuntai 15.1.2012 klo 21:24 - Mirja

Iines kävi tänään Lahden näyttelyssä ja lienee aika raportoida muutenkin neidin edistymisestä eri aloilla. Lahdessa tuomaroi Harry Tast ja ehkä koko näyttelyä kuvaavin lausunto oli kehän jälkeen sanottu "erinomainen seistessään mutta liikkeessä petrattavaa". Takaliston muskelit saivat myös maininnan, niitähän Iines on treenailee omatoimisesti päivittäin ulkona ja sisällä monipuolisilla harjoitteilla. Näyttelyn arvostelu löytyy neidin näyttely-sivulta.

Muutoin olemme sitkeästi treenanneet kahdesti viikossa hallilla, joko kylmässä tai lämpimässä sellaisessa ja hiljalleen työ alkaa tuottaa tulosta. Ainoa asia jota emme edelleenkään ole treenanneet on juurikin tuo näyttelyjuoksenta, jota ehkä sietäisi hiukan petrata.

Tokon osalta Iines tekee hienoa seuraamista, liikkeestä jäävät ovat teräviä ja nopeita kuten neiti itsekin, ja hyppy sujuu myös jo suht mallikkaasti. Alo-luokkaa ajatellen ainoa valmis liike on kuitenkin vasta luoksetulo, muissa tarvitaan vielä treeniä. Ja sitä paloissa treenaamista - nyt hiomisen alla on niinkin jännä asia kuin ohjaajan paluu koiran viereen - sinne kun ei tahdo päästä ilman että Iines liikahtaa paikoiltaan. Olen käyttänyt nyt etupalkkaa ja treenannut tuota eteisessä, hallissa tuntuu olevan vielä liian kivaa moiseen ikävystyttävään harjoitteeseen. Luulisin että saisin tokohommat pakettiin nopeamminkin, jos treenaisin sitä enemmän kuin kerran viikossa varttitunnin verran agiharjoitteiden päätteeksi. Olen myös huomannut että tieto lisää tuskaa tässäkin lajissa ja hifisteltävää riittää kun sen makuun on päässyt. Paikkamakuussa en halua että koira makaa lonkka-asennossa ja seuraamisen aloittaminen ylimääräisten hypähdysten tahdittamana ovat asioita joita en haluaisi ensimmäisessä alo-luokan kisassa sitten joskus esittää.

Agissa Iines pomppii vielä minikorkeuksia. Vauhtia on tullut yhtäkkiä kuukauden sisään tosin jo sen verran paljon että ohjaaja toivoisi että esteet voisi nostaa vaikka metrin korkeudelle. Koska tällä kertaa treenaan kontaktit oikein, en treenaa vielä yhtäkään "oikeaa" kontaktiestettä keinua lukuunottamatta. Ensin harkataan häiriöt kuntoon pöydän ja puomin alastulon kanssa, ja tässä riittääkin vielä pakerrettavaa varmaankin seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Neron kanssa tein sen virheen että opetin kontaktit ensinnäkin väärin tai oikeammin en ollenkaan ja toiseksi korjasin ne käyttäen koko kontaktiestettä - tuloksena hitaat kontaktit ja koira joka ei tiedä mitä siltä kontaktin päässä vaaditaan. Keppejä mennään vielä verkkojen kanssa samasta syystä - treenaamme eri lähestymiskulmia, vedättämistä ja myöhemmin leijeröintejä ennenkuin alan ottaa verkkoja pois.

Muutoin Piines on melkoisen temperamenttinen pakkaus - huuto raikaa jos hän ei heti tajua mitä on tarkoitus tehdä ja hermot menevät huonoon ohjaajaan (eli vähintään joka kerta). Ja jos ohjaaja välillä päästelee kesken treenin pari perkelettä niin Iines ei jää juuri pekkaa pahemmaksi. Jokaisesta ohjausvirheestä sakotetaan ja se myös ilmoitetaan - viime treeneissä ohjasin Iineksen hutiloiden putkeen ja kyllähän se sinne meni mutta murisi mennessään hurjana. Ei siis puhettakaan että Iines paineistuisi huonoista ohjauksista, päinvastoin.

Juoksua ei Iineksellä ole vielä ollut, mutta Nero on alkanut kiinnostua Iineksen hanuriosastosta joten jotain lienee tekeillä. Innolla odotamme miten tämän perheen valtasuhteet sitten juoksun aikana ja jälkeen kääntyvät, elleivät sitten ole kääntyneet jo ;)

Alla muutamia videoita Iineksen treenailuista:

Nerosta Pohjoismaiden Voittaja 2011 :)!

Sunnuntai 11.12.2011 klo 20:49 - Mirja

Vuoden päätteeksi matkasimme toisen kerran tänä vuonna Ruotsiin, jossa ohjelmassa oli Stockholm hundmässa, Pohjoismaiden Voittaja-näyttely. Tällä kertaa reissuun ei tarvinnut lähteä yksin, kun Iineksen kasvattaja Ella lähti matkaan mukaan.

Matka alkoi varsin lupaavasti lumipyryssä Turkua kohti perjantai-iltana ajellen. Kuulemma kaikki lumet sitten lauantaina sulivat vesisateessa, tottakai :) Melkein jo myöhästyimmekin laivasta, olimme terminaalissa vain parikymmentä minuuttia ennen laivan lähtöä.

Aamulla tikkana pystyyn klo 6.30 (sentään sai tunnin pidempään nukkua kuin normityöaamuna, jee!) ja ulos laivasta kohti Tukholman "messukeskusta", jonne saavuimmekin sitten vaivaiset neljä tuntia ennen kehän alkua ;)

Odottaessa jännitys senkun tiivistyi, mutta lopulta bortsukehä alkoi Eva Erikssonin tuomaroidessa.

Uroksia oli ilmoitettu yhteensä kuusi, joista Nero sai ainoana olla valioluokassa. Tuomari veti arvostelun läpi varsin nopealla tahdilla eikä muiden arvosteluja oikein siinä jännityksessä ehtinyt nähdä - Ruotsissa kun on käytössä lätkämeininki, eli laatuarvostelusta ei saa nauhaa, vaan arvostelu näytetään kehäsihteerin vilauttamalla lätkällä. Sen verran ehdin nähdä että Nerolle näytettiin punaista lätkää ja mahdollisesti myös vaaleanpunaista, mutta silti paras uros luokassa elin hetken aikaa jännityksessä saiko Nero tittelin ja sen mitä erityisesti olimme tulleet hakemaan, eli Cacibin, kun käteen ei paras uros 1 sijoituksen jälkeen jäänyt kuin piskuisen pieni nordisk winnare-mitali josta en heti tajunnut että se tarkoitti titteliä. Hetken päästä kehäsihteeri kuitenkin toimitti kehän laidalle cacib-lapun ja koko homma valkeni kaikessa iloisuudessaan :)! Arvostelu löytyy Nerpan tulossivulta. Sertejähän ei PMV-näyttelyssä paljon jaeltu, koko 11 bortsun katraasta vain kahdella olisi ollut oikeus ottaa Ruotsin serti vastaan koska maan sääntöjen mukaan bortsulla pitää olla paimennuskokeesta tulos voidakseen olla Ruotsin muotovalio. Hyvä sääntö tai ei, siitä voinee olla montaa eri mieltä :)

ROP-kehässä Nerppa alkoi olla jo melkoisen uupunut, edellisviikonlopun kaksipäiväinen messari ja rankka laivamatka näkyivät siinä ettei herralta oikein enää irronnut reipasta ja sujuvaa liikettä, mikä tuskin kuitenkaan vaikutti sijoitukseen. Nerppa oli lopulta VSP ja puolisiskonsa Ihq ROP. PMV-tittelin myötä Nero sai oikeuden osallistua myös Cruftsiin, mutta nähtäväksi jää ryhdymmekö harkitsemaan kyseistä reissua.

Loppupäivä kului messualueella shoppaillessa, josta mukaan tarttui mm. kuonopanta ja juoksupöksyt kotona odottavalle Iinekselle, jonka ekaa juoksua odotamme alkavaksi hetkellä millä hyvänsä :)

Laivamatka takaisin päin sujui varsin mallikkaasti ilman myrskyämisiä. Sunnuntai-aamuna kotoa kuului kummia - Iines oli löydetty itse teosta hellan päältä syömästä Niilon ruokia! Varsin ketterä tämä meidän pieni räähelehtijä kun pystyy hyppäämään laatta-lattialta tiskipöydälle seinäkaappien alle :) Nero ilmeisesti kuuli myös kun kävin tätä episodia autossa läpi, koska ensimmäinen asia mitä uusi voittaja teki oli Iineksen kuriin laitto :)

Näyttelyt ovat nyt Neron osalta joksikin aikaa paketissa, seuraava tavoite on saada viimeinen C.I.E:stä puuttuva Cacib Suomesta ensi kesänä kun tarvittava aika tulee täyteen. Melkoinen vuosi näyttelyiden suhteen on kuitenkin Nerolla kasassa, reilun puolen vuoden aikana Nerppa on hommannut itselleen viisi Cacibia, 2 ROP ja 3 VSP-sijaa, sekä kaksi voittaja-titteliä, kelpaa siis olla tyytyväinen :)!

Nero on Helsinki Winner 2011!!

Maanantai 5.12.2011 klo 10:58 - Mirja

Nero ja Iines näyttelivät viikonloppuna messarissa koko rahan edestä: lauantaina Nero nappasi itselleen Helsinki Winner 2011-tittelin, ollen 19 bortsu-uroksen joukosta paras uros 1 ja cacib!  Arvostelu löytyy Nerpan tulokset sivulta. Jaana Hartus on pitänyt Nerpasta jo viisi vuotta sitten ja mielipide oli pysynyt samana vaikka vuosia olikin tullut lisää. ROP-kehään Nero pääsi sitten äitimuorinsa Tuiskun kanssa, joka jätti poikansa ansaitusti taakseen :)

Sunnuntaina kehään asteli puolestaan Iines, jonka esiintymisestä on luvassa kuvia myöhemmin (olen nähnyt että hänestä on ehditty muutama ihan onnistunut otoskin tallentaa). Neron osalta brittituomari ei paljon perustanut Helsinki Winnerin tittelistä vaan antoi Nerolle H:n.  Rakenteellisesti kevyempää bortsutyyppiä arvostanut tuomari ihastui (onneksi) Iinekseen siinä määrin, että antoi hänelle uuden mahdollisuuden esittää liikkeitään, koska sattuneestä syystä ihan ensimmäisellä yrittämällä sujuvaa ravausta ei juurikaan nähty.

Tuomari totesi ekasta tekemästämme "kolmiosta" että:  "ohh, that was SO awful!!" ;)  Iines kuitenkin petrasi loppua kohden ja sijoittui junnunarttukehässä 12 nartusta neljänneksi saaden ensimmäisestä virallisesta näyttelystään ERIn ja SA:n, sekä niin hienon arvostelun että handleri nukkuu se tyynyn alla tästä eteenpäin. Arvostelu löytyy neidin näyttely-sivulta. Iines siskoineen osallistui myös Maccabee-kasvattajaryhmään, josta tuomari totesi sen sisältävän hurjasti potentiaalia ja antoi Iinekselle tässä kohtaa erityismaininnan: "she is so arghh" ;) Ihan kiva että joku muukin näkee tämän erityispiirteen Iineksessä ;)!!

Takana siis varsinainen hyvän mielen viikonloppu, ensi viikonloppuna Nero lähtee Ruotsiin kuuntelemaan mitä mieltä Eva Eriksson on hänestä :)!

Iines Leinikka - vaativa ja lahjakas lapsi

Sunnuntai 30.10.2011 klo 18:35 - Mirja

Iines Leinikka, 48 cm 16kg, on osoittanut todeksi sanonnan mitä vaativampi lapsi sen lahjakkaampi se on. Lisäksi Iineksessä toteutuu myös se FAKTA, että naisilla se äly vain leikkaa miehiä nopeammin  ;)

Kotioloissa tämä temperamenttinen ja terävä neiti osaa olla varsinainen domina, jolle pidetään tiukkaa kuria, jotta taloudessa voivat elää muutkin kuin hän. Tästä syystä johtuen Niilon ja Iineksen välit ovat melko penseät - Niilokin kun on sitä mieltä että hän on huushollin ainoa koira ja käyttäytyy sujuvasti sen mukaan. Nero sen sijaan on veljensä hyvin kouluttama vartija, ja pitää Niilon puolia höykyyttämällä Iinestä syystä taikka syyttä. Iinestä moinen ei tietenkään haittaa viittä minuuttia kauempaa. Lenkeillä homma kääntyy sitten toisinpäin - Nero ja Iines vetelevät pitkin maita ja mantuja sellaisia takaa-ajoleikkejä että Nerokin on joutunut vanhoilla päivillään harjoittelemaan kunnon spurtteja. Niilo puolestaan ei mielellään ylirasita itseään, koska hänen tavoitteenaan on elää ainakin satavuotiaaksi. Tähän päästään siten ettei sohvalta poistuta muulloin kuin ruoka-aikoina.

Iines treenaa tällä hetkellä tokoa, agia ja pk-jälkeä - kutakin lajia kerran viikossa, mutta tokoa useammin sattuneesta syystä (olen kuullut että tokon kautta koiraan saa hallintaan :). Oppimisvauhti tällä neidillä on ilmiömäinen - uudet asiat sisäistetään muutamalla toistolla, ja kaikki tehdään täysillä. Malttaminen ja odottaminen sen sijaan vaativat lisää ikää onnistuakseen kunnolla ;)

Olen pitänyt treenien määrän per kerta vielä varsin lyhyenä, jotta Iines ehtii harrastaa myös kaikkea sitä mitä nuoren koiran mielestäni tulee tehdä.

Tokossa Iines treenaa Riitta Korrin alo-avo-kurssilla ja kotona vähintään pari-kolme kertaa viikossa. Tällä hetkellä työstämme lähes kaikkia alo-liikkeitä, avosta mukana ovat kaukokäskyt ja noutamisen perusteet.

Agia teemme hitaammin - siellä pääasiassa yksittäisiä esteitä (hyppyjä speed bumpeilla ja keppejä verkoilla varsin satunnaisesti), ohjauksia ja radan lukua kaikkia erikseen treenaten. Iinekselle on treenattu 2on-2off kontakteja 10 viikkoisesta lähtien (sattuneesta syystä) ja kyseinen liike olikin ensimmäinen jonka tämä koira oppi, joten se on varsin vahvalla mallilla varsinaista esteopetusta ajatellen. Puomi sujuu jo hallitusti, odottaminen sen sijaan ei ;) Putkessa ollaan aina, A:lle on koitettu karata useampaan otteeseen ja esteille varastetaan aina kun pystytään. Tämän lisäksi äänenkäyttöä harrastetaan aina kun mahdollista, etenkin silloin jos ei nanosekunnissa tajuta mitä on tarkoitus tehdä, tai jos innostutaan siitä kun mennä täysillä johonkin suuntaan.

Odottamista treenataan erikseen kotona apuohjaajan eli Tomin avustuksella sekä ruoka-aikoina. Toinen tärkeä treenattava asia on rauhoittuminen, jota Iines harjoittelee viltin päällä kotona ja jossakin vaiheessa jossakin match showssa ja näyttelyissä (agitreeneissä tätä voidaan vaatia ehkä muutamien vuosien kuluttua ;).

Jälkeä on puolestaan tarkoitus tehdä siihen asti kun kelit sallivat kerran viikossa. Siinä on edistytty makkarajäljen avulla jo siihen pisteeseen että makkaroita on vähennetty koska niitä ei enää ehditä syömään, joten mitäpä niitä sinne metsään kilokaupalla sitten viljelemään. Kepit ajattelin työstää talven aikana. Esineruutua ollaan harjoiteltu siten että Iines tuo kaikenlaista tavaraa käteen sisällä.

Treenatessa Iines siis kuumuu, käskyttää ja VIHAA auttamista. Auttamiseksi voidaan lukea kaikenlainen "pakottaminen ja rajoittaminen", kuten remmistä kiinni pitäminen keinulla tai pannasta pitäminen odottaessa. Ei saa auttaa, eikä saa rajoittaa ja tämä koskee etenkin kaikkia apuohjaajia.

Se mitä EI olla treenattu ja jota kauhulla välillä hiukan mietin, on remmissä kauniisti kulkeminen ja näyttelykehässä juokseminen. Treenasin tätä (epätoivoisesti) ensimmäiset neljä-viisi kuukautta mutta sen jälkeen jotenkin luovutin. Joten tilanne on se, että remmissä vedetään nelivetona ellei kuonopanta ole käytössä, ja tähän EI auta se että käydään metsässä päästelemässä pahimmat höyryt alta pois. Aina on kiire jonnekkin! En ole tehnyt messarin joulukuista näyttelyä varten edes minkäänlaista treenisuunnitelmaa, joten saattaa olla että menen kehään sormet ristissä pahinta peläten JA nelivedon hihnan päässä roikkuen ;)

Liiku!!

Sunnuntai 2.10.2011 klo 22:13 - Mirja

Tänään jatkoimme sekä Neron että Stellan kanssa kisaamista tällä kertaa Porvoossa. Tuomarina oli Esa Muotka, jonka rataa olimme treenanneet aiemmin viikolla.

Ohjelmassa oli hypäri ja kaksi agirataa ja tavoitteena ehjät suoritukset. No, hiukan tästä kyllä jäätiin. Arvonnan tuloksena Stella starttasi ennen Neroa ja hylkäyksen aiheutti keppikulma. Sama toistui Neron kanssa, tottakai. Kannattaahan hyvä virhe tehdä kaksi kertaa :) Oikeasti en kyllä tiennyt miten muuten tuon kohdan olisi voinut ohjata, joten jos kokeilisin tuota uudelleen, junnaisin vaan saman kaavan mukaan.

Toisella agiradalla sitten en ehtinyt ohjaamaan Stellaa putkesta loppusuoralle oikealle estelle - tämä koira lukitsee esteet aikaisin ja varmasti putkelta jo lukee seuraavaa estettä, eikä Neron tapaan odota että sille se kerrottaisiin mikä suunta on seuraava, joten sieltä sitten harmittava hylly. Muuten rata oli ehjä. Nero puolestaan päätti hiipiä puomin ja tyssätä vauhdin kokonaan sen kontaktille. Olen joutunut opettamaan kontaktit uudelleen ja nyt ongelmana on silmän käyttö sekä kontakteilla että kepeillä, joten joudun tekemään varmaankin muutaman viikon korjausliikkeen josko tuo paimentaminen siitä hieman laantuisi. Yliaikaa tällä kertaa tuosta syystä johtuen 8 sekuntia ja yksi rima alas.

Tästä himmailusta johtuen päätin sitten että Nero ei mene kolmatta rataa, se ei auta että kisoissa hiivitään kontaktit ja tuijotetaan palkkaa kun ne pitäisi treeneissä ensin saada siihen kuntoon että tuota ei tapahdu. Joten vikalle radalle lähdimme vain Stellan kanssa. Jo neljä rataa juostuani päätin että nyt pannaan ne peliin mitä töppösistä vielä lähtee, ja tulihan sieltä ensimmäinen tulos, kymppi ihan mukavalla ajalla :)

Mutta sitten se kaamein kokemus koko kisoista - kerrankin sain radat videolle ja onpa hävettänyt katsoa niitä! Ohjaus on ihmeellistä töpöttelyä, odottelen koiraa vähän joka kulmassa, eli ei se ihme että vauhdit Neroltakin hiipuvat. Ja aina vaan juoksen etusormi pystyssä, asia josta sain pyyhkeitä muistaakseni nelisen vuotta sitten!! Onneksi kerkesin nähdä yhden videon ennen Neron ekaa rataa ja tajusin lähteä nopeammin alta pois lähettäessäni koiran takaakiertoon, mutta kaikki se muu töpöttely! Millähän sen saisi kitkettyä pois ja pakotettua itsensä LIIKKUMAAN?? Yritän nyt pistää itselleni painetta pistämällä nämä videot jakoon, vaikka kaikkihan te jotka kanssani treenaatte tämän töpöttelytilanteen jo tiedätte :)

Ruotsin reissu ja kisakauden avaus

Lauantai 24.9.2011 klo 21:52

Gimon näyttely

Pari viikkoa sitten kävimme siis Neron kanssa Gimon kansainvälisessä näyttelyssä Uppsalan lähellä  ja reissu olikin varsin mielenkiintoinen kokemus. Matkaan lähdimme lauantai-iltana 10.9. Naantalista Finnlinesin lautalla yhdentoista maissa illalla. Perillä olimme sunnuntai-aamuna Ruotsin aikaa puoli kuusi, järkytys! Automatka alkoi siis varsin varhain, ja koska Nero piti lautan pellettilaaria eli koirien vessaa inhana paikkana johon EI voi tehdä mitään, kävin heti laivasta päästyäni sen kanssa Kapellskärissä aamulenkillä. Lenkiltä tuli kova kiire takaisin autolle, kun metsästä jonka viereistä tietä kävelimme alkoi kuulua hirven tai muun elukan hurjistunutta mölinää, jonka aiheuttajaa en välittänyt kohdata.

Aamulenkin jälkeen suuntasin kohti Gimoa ja ajelin pitkin pieniä teitä, joiden varsia somistivat suloiset talot, jotka olivat kuin Carl Larssonin maalauksista. Saavuin näyttelypaikalle pari tuntia ennen kehän alkua, tarkoituksenani käyttää tuo aika esimerkiksi siihen että saisin nostettua pankkiautomaatista kruunuja. Gimo osoittautui varsin tuppuiseksi kyläksi josta  löytyi vain yksi automaatti, joka ei tietenkään toiminut, joten jouduin palaamaan näyttelypaikalle edelleen tyhjin käsin. Selitin tilanteen parkkipaikan vahdeille jotka ottivat vastaan lompakostani löytynyeen kahden euron kolikon (minullahan ei KOSKAAN ole käteistä, edes euroja) ja päästivät väsyneen matkaajan parkkipaikalle lepämään.

Hetken levättyäni raahauduin näyttelyaluelle häkin ja Neron kanssa odottamaan kehän alkua. Gimoon oli ilmoitettu yksi ainoa bordercollie, ja ehkä siksikin alunperin tuomariksi ilmoitettu Veli-Pekka Kumpumäki oli vaihdettu Antonio di Lorenzoon. Kehään mennessäni sekä kehäsihteeri että tuomari lähestyivät minua omituinen ilme kasvoillaan  ja ehdinkin jo miettiä kaikenlaista kunnes kehäsihteeri kysyi, ennenkuin olin siis ehtinyt esittää Neroa hetkeäkään, saako se ottaa vastaan Ruotsin sertin. Sitä sitten setvimme siinä aikamme ja samaan aikaan tuomari ilmeisesti arvosteli jo Neroa. Lopulta käteen lyötiin sileä excellent ja täytyy sanoa että kehän jälkeen olin hieman tippa linssissä - väsymys painoi ja koin etten ollut saanut edes esittää koiraa kun aika meni siihen että koitin selvittää kehäsihteerille näyttelysääntöjä ja sitten käteen lyötiin jo tulos. Arvostelu löytyy näyttelysivulta, mutta tälle tuomarille Nerolla oli siis liian lyhyet jalat.

Autolle takaisin päästyäni päätin, ettei surkeasti sujunut näyttely lannista loppureissuamme ja suuntasimme kohti Uppsalaa. Kävimme Neron kanssa sinne päästyämme läpi Uppsalan vanhan kaupungin ja kävelimme pitkin keskustan läpi kulkenutta joenvartta. Uppsalasta ajoin Tukholmaan jossa kävimme myös kävelemässä ja katsomassa nähtävyyksiä ja lopulta pääsimme Viking Linen laivaan josta seuraava kurssi oli kohti Turkua.  Maanantai-aamuna olimme Turussa ja vein Neron hoitoon ja lähdin puolestani itse kohti Naantalia jossa oli vuorossa työpaikkani syyspäivät. Melko rankka reissu siis kaikenkaikkiaan, mutta toisaalta jos ei mitään yritä niin ei mitään voi koskaan saadakaan. Kun Ruotsi tuli nyt näin tutuksi ja Nerolla on nyt rabies vasta-ainetestit, harkinnassa on osallistuminen Tukholman PMV-näyttelyyn joulukuussa.

Agilityä

Seuraava etappi olikin sitten kisakauden käynnistys pitkästä aikaa. Treenattu on enemmän kuin tarpeeksi sekä Hyvinkäällä, jossa Iines on myös aloittanut agin alkeet (Iineksestä tosin alkeiden harjoittelu on hänen tasoiselleen lahjakkuudelle täysin ajanhukkaa) että Mäntsälän kentällä. Sain myös tilaisuuden kisaamiseen lainakoiralla jonka otinkin innostuneena vastaan. Ajattelin että samalla kun vien Neroa kolmosiin voin mielelläni kisata myös toisella koiralla, jotta saan itsekin lisää kokemusta erilaisten koirien ohjaamisesta - Iines kun tulee olemaan täysin toisenlainen ohjattava kuin Nero ja joudun opettelemaan monet asiat varmasti jos en nyt täysin uudelleen, niin ainakin uudella tavalla.

Tänään sitten kävin Lempäälässä starttaamassa kahdella koiralla kaksi agilityrataa - ensisijaiseksi tavoitteksi olin asettanut Nerolle ehjät kontaktit.

Keskityin kisaan erittäin intensiivisesti, lataus saattoi jopa mennä hieman ylitse, ja kuten tavallista ensimmäistä rataa jännitin eniten. Lainakoira Stellan kanssa olin treenannut vain muutaman kerran ennen startteja, joten avoin keppikulma menikin pipariksi ja sieltä hylly. Neron kanssa huomasin jo startin aluksi että nyt ei ole Neron päivä ja näinhän se sitten olikin. Nero oli ilmeisesti "vetänyt herneet nenään" lainakoirasta ja reagoi tähän muuttuneeseen tilanteeseen tyypilliseen tapaansa eli passivoitumalla. En ole tähän päivään mennessä keksinyt keinoa saada tuota aika ajoin ilmenevää passiivisuutta ratkaistuksi joten eipä siihen löytynyt lääkkeitä tälläkään kertaa ja yliaikaa tuli jopa 16 sekuntia. Radan jälkeen päätin että ensi kerralla tällaisen tilanteen sattuessa keskeytän tekemisen.

Nerohan siis reagoi  tilanteisiin jotka se kokee paineistavina passivoitumalla, mikä on aiheuttanut harmaita hiuksia aina harrastuksiimme. Luultavasti tämä johtuu siitä, että se on aina ollut herkkä stressaantumaan ja paineistumaan erilaisista arkielämän tapahtumista eikä sen toimintakyky oikein riitä keksimään niihin ratkaisua. Lisäksi se on päässyt liian usein paineistavista tilanteista pois heittäytymällä passiiviseksi, joten osa ongelmasta varmasti löytyy koulutusvirheestä, koska en ole tajunnut asiaa.

Seuraava rata menikin jo paremmin molemmilta. Stellan kanssa tuli jälleen hylly, mutta tällä kertaa hyvä sellainen. Neron kanssa puolestaan A:n alastulo meni loikaksi jonka tein uudelleen.

Seuraavat kisat ovat edessä jo ensi viikonloppuna, joten toivotaan että tekeminen on silloin jo parempaa :)!

Toko-treenausta

Tiistai 6.9.2011 klo 10:39 - Mirja

Jos taloudessa asustaa 2 bortsua, joiden hoviviihdyttäjä kaatuu flunssan kourissa sängyn pohjalle päivien ajaksi, pääsee sairastaja helpommalla, kun keksii jotain nopeita ja näppäriä aktivointikeinoja, joilla hyperaktiiviset elikot saadaan uskomaan että ovat tehneet ihan oikeita töitä.

Ensimmäinen aktivointikeino kun oloni oli pahimmillaan oli heitellä Frolicin paloja ympäri kämppää, joita koko konkkaronkka Niilo mukaanlukien sitten nuuskuttelivat. Toistoja pari kolme kertaa (levittelyn aikana koirat olivat lapsiportin takana odottamassa että pääsevät tositoimiin) ja taas sai nukkua rauhassa pari tuntia.

Nyt viime päivinä kun olen jaksanut olla tolpillani muutamia tunteja sainkin sitten päähänpiston, että nytpä ilmottaudun tokokisoihin. Tuli sitten ilmottauduttua avo-luokan möllitokoon (Nerohan ei siis ole saanut alosta edes hyväksyttyä tulosta), joten ei muuta kun miettimään mitä ne avo-liikkeet mahtoivatkaan olla.  Alo-luokasta muistan sen verran, että ihan hirveetä oli aikoinaan niissä muutamissa kisoissa joihin Neron kanssa lähdin - koira huusi kurkku suorana luoksepäästävyydessä ja seurasi kolme metriä perässä.

Ihme kyllä tuolla suorituksella saimme silloin joskus BH-kokeen läpi vaikka vietikkyydestä ei ole koskaan ollut mitään tietoakaan. En tiedä miksi Nero paineistuu tokosta, mutta niin se tosiaan tekee, edelleen. No, sairaana keksii kaikenlaista, kuten että voisimme koittaa "näin monen vuoden jälkeen" miten se alo nyt sujuisi ja laittelinkin muutamat päivämäärät kalenteriin muistiin josko ilmoittautuisin sitten oikein virallisiin kisoihin.

Toki tuo toko-innostus on osin Iineksen ansiota, jolta ei sitä viettiä puutu ja ainakaan vielä se ei ole osoittanut minkäänlaisia paineistumisen merkkejä kyseisestä lajista, päinvastoin.

Joten tässä sairastaessa sitten kun syyllistävä tuijotus oli taas huipussaan, ryhdyin tekemään sisällä tokoliikkeitä. Iinekselle olen niitä treenaillut toki jo aiemmin ja Nerolle jotain mielenvirkistystä siinä samalla. Iinekselle olen koittanut treenata ihan systemaattisesti erilaisia asioista jo aiemminkin, nyt olemme vaiheessa jossa hän suurinpiirtein tulee jo itsenäisesti ilman apuja sivulle, ja eteentulo on todella vahvaa käsiapujen kanssa. Tänään tuli taas kuitenkin muistutus siitä, että bortsu oppii nopeasti (liian nopeasti!) seuraamaan kroppa-apuja, ja aloin nyt liikuttelemaan eteen istumisessa käsiä sivuille pois keskiasennosta, josta Iinestä palkkaan. Samalla hyvät kehut ja hyvin tuntui tajuavan. Toinen asia joka pitää oppia on se että antaa käskyt ensin ja kroppa-avut vasta sen jälkeen. Vaikeaa, niin vaikeaa tällaiselle agilitaajalle.

No, Neron kanssa sitten tein seuraamista, siitä seisomista ja maahanmenoa, kapulan pitoa, vähän hyppyä jota ei tajunnut ollenkaan (siis että siellä hypyn takana pitäisi istua/seistä) ja stoppausta luoksetulosta. Koitin olla innokas, ja Iineksen mielestä olinkin, koska neiti karjui portin takana koko Neron treenihetken ajan. Neroa tämä ilmiselvästi kiihdyttää ja se tekee hyvin asioita kun huomaa että toinenkin haluaisi tehdä samaa kuin hän. Muutenhan se muistuttaa tokossa lähinnä perässä vedettävää lahnaa...

Toinen mistä olen kumma kyllä saanut Neron innostumaan on koiratanssi, joten teen aina toko-hommien väliin jotain "temppuja", jotta saisin virettä taas parannettua. Usein tämä onnistuukin. Neron kanssa tuo tokoilu on kyllä melkoinen muna-kana-ongelma - heti kun itse hiukankin alan ajatella että "nyt se taas hiipii ja paineistuu" Nero tosiaan alkaa hiipiä ja paineistua ja sama toimii tietysti toisinpäin. Myös kaikki uuden oppiminen on hankalaa, jos Nero ei heti tajua mistä on kyse siitä tulee epävarma ja se lakkaa nopeasti yrittämästä. Jos sitä taas auttaa "liikaa" se oppii nopeasti, että aina autetaan eikä itse tartte yrittää. 

Tokoilu on mielestäni kohtuu tylsää etenkin Neron kanssa koska meillä on todella paljon ongelmia. Iineksen kanssa olen siitä taas innostunut, ja jotenkin ajattelin että sillä innolla saisin nyt Nerollekin sitä puhtia siihen hommaan lisää, mutta en tiedä, täytyypä nyt taas katsoa kun seuraava terve päivä koittaa että mitä mieltä tästä nyt oikeasti olen, tuleeko sinne toko-hommiin koskaan edes lähdettyä :)!

Iines pentunäyttelyssä

Sunnuntai 4.9.2011 klo 17:59 - Mirja

Iines kävi eilen Vantaan Hakunilassa esittelemässä näyttelytaitojaan, joita ei valitettavasti vielä juurikaan ollut hänelle kertynyt. Handler nimittäin oli ennen kyseistä reissua maannut punkan pohjalla jo muutaman päivän ajan melkoisessa räkätaudissa, joka ei ainakaan parantunut kyseisen reissun aikana. Treenejä oli siis takana lähemmäs nolla, mutta treenistä tuokin reissu kävi vallan mainiosti.

Menimme paikalle hyvissä ajoin, noin 1,5 tuntia ennen Iineksen vuoroa, mikä kyllä kannatti. Neiti on selvästi kehittänyt perussuomalaista asennettaan suvaitsevammaksi muita rotuja kohtaan, joskin vielä riittää terävyyttä jos lähelle osuu joku koira jonka silmiä ei karvapehkon alta nää, tai koira on muuten vaan epäilyttävän oloinen.

Edellisestä näyttelyreissusta oli petrattu jo sen verran, että sain Iineksen seisomaan ja olemaan tuomarin arvioitavana. Myös hampaat saatiin katsastettua ilman ongelmia. Juoksemisen kanssa sen sijaan Iines esitti bravuurilajiaan, eli kuinka vedetään taluttimessa neliveto päällä täysiä johonkin suuntaan, joten liikkeitä hän ei esitellyt kyseisessä näyttelyssä lainkaan, vaikka saimme muutaman uusintayrityksen.

Arvostelu löytyy Iineksen omalta näyttelysivulta.

Näytelmien osalta edessä on vielä ensi viikonloppuna koitos Ruotsissa Gimon kansainvälisessä koiranäyttelyssä, johon lähdemme Neron kanssa lauantaina Naantalista. Tästä reissusta tuleekin taas mielenkiintoinen näytelmä itse näyttelyn lisäksi, kun suunnistan Kapellskäristä Gimoon ja takaisin sunnuntaina, nukun laivassa vain viitisen tuntia kahtena peräkkäisenä yönä ja reippaana aloitan maanantai-aamuna työt Naantalissa jossa vietämme osastomme syyspäiviä! Koska reissu on jo valmiiksi näin hankala, kallis ja uuvuttava, on luultavaa ellei jopa todennäköistä että tulemme kehästä ulos ilman minkäänlaista tulosta :) :) Mutta yrittänyttä ei laiteta!

Tämän reissun jälkeen jätämme näyttelemiset joksikin aikaa ja keskitymme taas agiin ja seuraavaan kisakauteen, joka voi pikkuhiljaa alkaa kun ilmat taas viilenevät. Iines aloittaa myös agin alkeet ja lokakuussa ryhdymme tokoilemaan ohjatuissa treeneissä.

Tallinnan reissu, makkararuutua ja agitreenejä

Keskiviikko 24.8.2011 klo 21:37 - Mirja

Jos on vaikeuksia keksiä talon kattoremontin keskellä jotain inspiroivaa tekemistä itselle ja koiralle, yksi hyvä vaihtoehto on lähteä Tallinnaan koko viikonlopun mittaiselle näyttelyreissulle. Näin kattoremontti valmistuu reissun aikana kuin huomaamatta ja saattaa saada koiralleen myös mieltä lämmittäviä tuloksia :)!

Me suuntasimme siis viime viikonloppuna Nerpan kanssa kohti Etelä-Helsinkiä kahteen kv-näyttelyyn yhdessä Maijan ja Lenitan kanssa (lukijat voivat itse päätellä kumpi on ihminen ja kumpi koira).

Reissu sujuikin varsin mallikkaasti, ja heti lauantaina Maija ja Lenita saivat ne tulokset joita olimme tulleet hakemaan, eli sertin ja cacibin. Nero sen sijaan esitteli itsensä liettualaiselle tuomarille jonka mukaan Nerossa oli yhtä jos toista virhettä. Tästä ja aiemmista kokemuksista päätellen tällä koiralla ei olisi vientiä Itä-Euroopan maissa, joten meidän on turha jatkossa siihen suuntaan matkustaa taloremontteja pakoon. Arvostelun kokonaisuudessaan voi lukea näyttely-sivulta. Bortsuja molempina päivinä oli vain 4 ja Nero ainoana valioluokassa.

Lauantai-ilta kuluikin siiderin, suklaan ja suunnistuksen merkeissä handlereiden ollessa päivän koettelemuksista niin väsyneitä (ja hieman ehkä otti myös päähän), että tv:stä seurattu suunnistuskin osoittautui yhtäkkiä varsin hauskaksi lajiksi.

Seuraavaana päivänä suunnistimme jälleen Kalevi-stadionille josta Maija ja Lenita kahmaisivat toistamiseen cacibin sekä myös toisen VSP-sijoituksen.

Neron kehää jännitettiinkin sitten pidempään tuomarin ollessa alkuperäisestä aikataulusta noin tunnin myöhässä. Vihdoin tuli meidän vuoromme ja yhtäkkiä Neron kootut virheet olivatkin hävinneet ja jopa lauantain purentavika muuttunut taas ihan normaaliksi saksipurennaksi. Ihmeitä voi siis tapahtua! Arvostelu toistamiseen näyttely-sivulla. Nero sai näin myös sertin ja cacibin (jota olimme tulleet Tallinnasta jahtaamaan) ja alkoi siinä sitten meikäläiseltäkin hymykin irrota kun lopulta reissurahat eivät menneet hukkaan :)

Muitakin mukavia suorituksia on koettu Tallinnan lisäksi - Nero tekee agitreeneissä tällä hetkellä hienoja kontakteja (2-on-2-off on jouduttu opettamaan alusta  töpeksinnän takia) ja koska niiden tekeminen on vielä suhteellisen herkkää, en halua vaarantaa niiden laatua ryntäämällä vielä kisoihin.

Iines puolestaan opiskelee itse agilityä ja tokoa, olen antanut kyseiselle tapaukselle luettavaksi tie tottelevaisuusvalioksi -kirjan ja oletan että hän opiskelee sen muutamassa päivässä loppuun asti. Lisäksi Iinekselle on tehty makkararuutua joka rauhoittaa ladyn noin viideksi minuutiksi, tämän jälkeen hän jatkaa riehumistaan entiseen tahtiin.

Sisustusharrastus koiraperheessä

Sunnuntai 7.8.2011 klo 16:17 - Mirja

Voisi kuvitella, että sisustamisen harrastaminen koiraperheessä olisi epätoivoista puuhaa, ja sitähän se onkin, jos tavoittelee vaikkapa maalaisromanttisen valkoista idylliä, jossa puhtaan valkea bichon frisé makaa puhtaan valkealla sohvalla takkatulen loimussa keskellä pimeintä syysmyrskyä. Edellisestä yhtälöstä toteutuu helposti ainoastaan tuo takkatulen loimu ja syysmyrsky, puhtaan valkoisten elementtien kadotessa rapaisten tassunjälkien ja hepulin saavan kuraisen frisen alle.

Koska itse olen kuitenkin mieltynyt haasteellisiin ja osin jopa epätoivoisiin projekteihin, sisustaminen perheessämme, jossa bichonin lisäksi porhaltaa kaksi yliaktiivista ja turkkirikasta bordercollieta on ollut haaste, johon oli suorastaan pakko tarttua. Oheisesta vinkeistä osa on omiani, osa netistä opittuja ja loput koirieni kasvattajilta kuultuja.

Lisävaikeutusta projektiin tuovat myös kunkin koiramme "persoonalliset piirteet", joihin on sisustamisessa ollut myös pakko varautua: Niilo-bichon saattaa protestoidessaan mitä tahansa asiaa päättää, että tänään hän pissii sänkyyn kun taas Neron herkkä vatsa saattaa päivän aikana tuottaa töistä palaavalle pitkin lattioita ja seiniä levinneen hajupommin ;)! Koira- ja sisustaminen hankkeessa vaikein vaihe on silloin, kun taloudessa on pentu, joka on kiinnostunut kaikesta irtaimesta, jota asuntoosi olet koonnut. Tästä vaiheesta meillä vastaa tällä hetkellä Iines.

Koko tarinahan alkoi siitä kun ostimme omakotitalon jota aloimme hijalleen remontoida ja laajentaa.

Ehdimme asua talossamme muutaman vuoden ennen laajennusprojektin aloittamista, ja tuona aikana opin kantapään kautta mikä koiraperheessä EI toimi. Tietyt perussäännöt olin toki kokenut jo aiemmin kerrostalossa asuessani.

Ensimmäinen nyrkkisääntö on, että sisustamisen voi aloittaa metrin korkeudelta lattiasta. Kaikki tätä alempana sijaitseva on koiran omaisuutta. Sääntö pätee kaikkeen, ja noudattaminen säästää sisustajan hermoja sekä helpottaa olennaisesti siivousta. Siispä kannattaa unohtaa matalat sohvapöydät, rahit, lattialla pidettävät kukkavaasit ja viherkasvit, lyhdyt, avohyllyiset kirjahyllyt, lehtikorit ja lattian tasossa olevat kenkähyllyt, ja suosia näiden sijaan ovellisia hyllyjä ja muita kalusteita, joissa omaisuutensa saa suojattua esimerkiksi alhaalle ulottuvien ovien taakse, ja satsata pieniin mutta tukeviin ja kohtuullisen korkeisiin kukkapöytiin ja amppelikasveihin, jotka saa pois koiran ulottuvilta. Koiraperheiden ikuinen taistelu kenkien ja koirien välillä päättyy myös siihen, kun eteiseen hankitaan kunnollinen kenkäkaappi jossa kengät voi säilyttää koirien ulottumattomissa.

Koiramme voivat muuten vierailla niissä perheissä joissa kärsitään vaatteet lattialla -ongelmasta. Puolen päivänkin visiitti riittää usein opettamaan miksi mitään päälle pantavaa tai muuten vaan arvokasta ei kannata unohtaa lattialle lojumaan...;)

Toinen sääntö koskee kaikkien pinta- ja sisustusmateriaalien valintaa, jossa kannattaa olla tarkkana. Meidän talossamme oli pehmeä parkettilattia, joka parissa vuodessa kului puunvärisestä mustaksi. Koiran kynnet ja leukapielistä valuva vesi ovat tuhoisa yhdistelmä, joka kuluttaa puupinnan tehokkaasti ja nopeasti "rustiikkiseksi" ;) Parkettia parempia materiaaleja ovat kova laminaatti, muovi tai laatta, joista me luotimme jälkimmäiseen. Nykyisin niissä tiloissa, joissa koirat pääasiassa oleskelevat on läpivärjättyä laattaa johon saa reiän vain timanttiporalla.

Mikäli seinänsä aikoo tapetoida, perinteinen paperitapetti on koiraperheessä vaihtoehdoista huonoin - se kun ei juurikaan kestä puhdistamista ainakaan millään siivousaineilla. Koska me halusimme tapetoida muutamia seiniä, valitsimme vinyylitapetin, joka kestää erityisen hyvin puhdistamista - jopa bensalla - jolloin koira nro 2:n (Nero) aiheuttama erityishaaste saadaan myös hallintaan.

Muista pintamateriaaleista lemmikkiperheessä kannattaa suosia helposti siliäviä ja pestäviä materiaaleja. Jos haluaa pitää verhonsa järjestyksessä paras valinta lienee paneeliverho jota ei saa rullalle sohvan taakse kovimmissakaan leikeissä, ja josta karvat on kätevä imuroida verhon pysyessä suorana. Mikäli koirat ovat kiinnostuneita alhaalla roikkuvista verhoista kannattaa suosia laskosverhoja. 

Olen omistanut jo kaksi sohvaa, joissa ei ole irrotettavia päällisiä. Tästä johtuen seuraavat sohvat jotka meille tulevat ovat nimenomaan sellaisia, joissa irtopäälliset ovat olemassa. Sohvaa hankkiessa kannattaa satsata siis ylimääräisiin päällisiin, jotta niitä voi pyykätä riittävän usein. Sama koskee koristetyynyjä - niissä on oltava vetoketjut jotta päälliset saa myös joskus pestyä.

Matot ovat koiraperheen ikuinen riesa - koiratkin kun pitävät siitä että lattialla on jotakin pehmeää mutta toisaalta matoista saa myös mukavan tuen jaloille jos etu- tai takapään hätä yhtäkkiä sisätiloissa yllättää. Toiset satsaavat halpoihin viskoosimattoihin, toiset taas suosivat bukleeta joka pysyy napakasti paikoillaan. Meidän perheen seuraava hankinta molempia omistaneena ja kymmenien mattojen kokemuksella on ISKUn RIFF joka on sataprosenttista polyamidia, antistaattinen ja likaa hylkivä, mutta myös ulkonäöltään sellainen että se sopii siihen sisustukseen jota koitan kodissamme tavoitella :)

 

Matoista tärkeimpiä ovat etenkin ne, jotka sijoitetaan eteiseen tai siihen tilaan, josta koira tulee asuntoon tai taloon sisälle -  luultavasti paras ja samalla myös hintavin on kurastoppari jonka luvataan keräävän ja imevän kurat tassuista, koska materiaali on 100 prosenttista puuvillaa. Itse emme ole tätä vielä testanneet, koska eteinen on tällä hetkellä pyhitetty päivisin Iinekselle, joka tekisi matosta mieluusti itselleen sanomalehtiä paremman wc:n.

Pintamateriaalien ehdottomia kohteita, joihin ei kannata satsata ovat mikä tahansa rottinki tai koripunos - tällaiset tuotteet saattavat saada armottoman kohtelun jopa tavoille oppineilta aikuisilta koirilta.

Kolmantena oppina voi pitää kalustamista, josta jo mainitsinkin umpinaiset hyllyt ja tv-tasot. Luonnollisesti tv:n ja muiden sähkölaitteiden johdot kannattaa koteloida tai piilottaa kalusteiden sisään jos haluaa että johdot ovat toiminnassa pidempään kuin viikon. Puhelinten laturijohdot ovat erityisen herkullista purtavaa, koska ne saa nopeasti poikki niiden ollessa hyvin ohuita. Moni miettii huonekaluja ostaessaan hankkiiko niihin metalli- vai puujalat. Varman päälle pelaava koiranomistaja suosii metallijalkoja, sillä puisiin on etenkin koiravauvan mukava testailla hampaiden toimivuutta.

Mikäli kuitenkin haluaa kalustaa ja sisustaa kotiaan puulla ja rottingilla, kannattaa nämä tuotteet suojata. Monet lemmikkieläinliikkeet myyvät kaikenlaista puremisenestotuotetta, mutta kokemukseni mukaan ehdottomasti parhaiten toimii Dermosilin jalkavoide. Siivousaineista voisin muuten mainita tässä yhteydessä myös etikan, jolla saa koiraa miellyttävät mutta ihmiselle epämiellyttävät hajut, kuten sen pissan, tehokkaasti poistettua.

Ja mitä teimme sitten sille Niilon pissimiselle? Siihen kun ei auta tekstiilien jatkuva peseminen tai jalkarasvan tuuppaaminen kalusteisiin. No, Niilolle hankittiin vaipat joita hän käyttää oleillessaan työpäivisin omassa huoneessaan, jossa on sänky. Vaippavyössä on maastokuvio joka toivottavasti lieventää Niilon aiheesta kokemaa murhetta, tosin emme ole huomanneet herran käytöksessä minkäänlaisia masentumisen merkkejä vaikka hän päivät vaipoissa huoneessaan kulkeekin.

Iines treenaa

Tiistai 26.7.2011 klo 21:16 - Mirja

Ohessa muutama video Iineksen treenailuista.

Agikontakti:

 

Kierrä:

Tänne ja sivu:

 

Pujottelu:

Nerppa hesan näyttelyssä

Sunnuntai 24.7.2011 klo 17:04 - Mirja

Nero kävi tänään Hesan inttinäyttelyssä esittelemässä turkkiaan Karl-Erik Johanssonille. Turkki, joka siis on paksu koska onhan nyt kesä, saikin tuomarilta erityismaininnan.

Häntä pysyi tänään ihme kyllä alhaalla ilman suurempia ponnisteluja.

Arvostelu löytyy Nerpan näyttelysivulta. Neron aina-kaunis äiti Tuisku korjasi tällä kertaa potin kotiin ja oli ROP Neron itsensä ollessa paras uros 2, arvostelulla ERI, SA & VACA.

Seuraava koitos on meillä sitten edessä Tallinnassa elokuun puolivälissä.

Ostin näyttelystä myös kasan leluja tätä koiralaumaa viihdyttämään ja kauan se viihde kestikin - minuutissa oli kolme lelua rikki, vaikka näissä ei ollut edes täytteitä lattialle pöllytettäväksi ;)

"Se vinkulelu joka sillä tuomarilla on niin tiedoksi vaan kaikille että se on sit MUN!!"

Iines ROP-pentu & kesäkuulumisia

Perjantai 22.7.2011 klo 15:09 - Mirja

Iines kävi tänään Eukanuba Open Showssa harjoittelemassa näyttelyissä esiintymistä. Tuomarina oli Peggy Beisel-Mcllwaine USA:sta joka antoi Iinekselle suullisen arvostelun, joka meni jotakuinkin näin: kaunis ja oikeat mittasuhteet omaava pentu jonka asenne toivottavasti kehittyy tulevaisuudessa :) Tuomarin mukaan "she is beautiful but her attitude needs to develop further". Tuloksena ROP-pentu ja kilpailuahan näissä kinkereissä ei ollut lainkaan.

Iineksellähän toden totta on vielä kehitettävää asenteessaan jota tällä hetkellä voisi luonnehtia hieman perussuomalaisen oloiseksi - hänen mielestään  muut rodut kuin bordercolliet (ja bichon friset) eivät mielellään saisi olla niissä paikoissa missä hän on. Ennen kehään menoa Iineksen myös säikäytti perinpohjin kuumuudessa kummallista röhinää pitänyt bulldoggi. Tämän jälkeen eteen tuli vielä vanha englannin lammaskoira ja bouvier, jotka eivät röhkineet mutta olivat silti erittäin epäilyttäviä.

Nero ei ollut tyytyväinen Iineksen menestykseen vaan kotiin tultuamme varasti Iineksen pokaalin itselleen.

Toisin kuin Nero jota föönataan ja puunataan näyttelyyn tuntikausia (lähinnä siksi että herralla on sitä turkkia etenkin näin kesäisin sen verran runsaasti että se ei ihan minuuteissa kuivu), Iines kaunistautui näyttelyä varten kesän lempipuuhallaan eli uimalla. Kuivaus tapahtui juoksemalla niin lujaa kun koivista lähtee. Iineksellähän on myös fööniä kohtaan vielä hieman asenneongelmaa, edellisellä föönauskerralla fööni sai melkoista kyytiä kun neiti päätti tappaa kyseisen vekottimen joten tällä kerralla kuivaus hoidettiin luonnollisemmalla tavalla.

Myös Niilo "ui", eli kastelee jalkansa ja mahansa jonka jälkeen hän alkaa harkita mihin suuntaan olisi kannattavinta karata.

Neron superviikonloppu!

Sunnuntai 22.5.2011 klo 17:23

Nerolla oli näyttelyiden osalta varsinainen superviikonloppu!

Kävimme yhden viikonlopun aikana kahdessa kansainvälisessä näyttelyissä Haminassa ja Aptus Showssa Helsingissä ja molemmista Nero sai tulokseksi paras uros 1 ja kantoi kotiin CACIBit. Haminassa Nero oli rotunsa paras ja Aptus Showssa VSP joten melkoisen jytky-viikonlopun Nerppa meille järjesti :)!

Molemmat cacibit olivat Nerolle ensimmäisiä, joten ainakin rahoille tuli näistä kekkereistä vastinetta :)! Seuraavaksi siis täytyy ryhtyä miettimään ulkomaan reissuja josko sieltä yrittäisimme saada vielä muutaman CACIBin lisää. Käyttötulosta emme agilityllä herralle saa, joten kansainvälisen muotovalion arvo ei ole meidän tavoitettavissamme mutta näyttelyvalion titteliä voisimme koittaa kalastella. Nerpan arvostelut löytyvät näyttelysivulta.