Hiilihydraattitietoisen ruokavalion lyhyt oppimäärä

Vähähiilihydraattinen (low carb = karppaus) dietti on vakiintunut Mirjan ruokavalioksi keväästä 2005 lähtien. Tulokset ovat olleet huikeita: paino putosi parissa kolmessa kuukaudessa kymmenisen kiloa, ja kolesteroliarvot olivat työterveyslääkärin mukaan huippukunnossa vuonna 2007, erityisesti hyvän kolesterolin määrä veressä oli lisääntynyt karppauksen myötä.

Laihduttamalla vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, saattaa ruokarajoitteisiin dieetteihin tottunut hämmästyä sitä tosiasiaa, ettei ruuan määriä tarvitse laskea. Itse söin ensimmäisellä laihdutusviikollani pääasiassa nakkeja, meetwurstia ja gouda-juustoa ihan vain siitä riemusta että kerrankin voin "sallitusti" tehdä näin. Ja laihduin viikossa kilon verran.

Vähähiilihydraattinen dietti ei tarkoita, toisin kuin voisi ajatella, hiilihydraatitonta ruokavaliota. Pikemminkin voitaisiin puhua hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta.

Hiilihydraattitietoiset ruokavaliot voidaan puolestaan jakaa kolmeen eri kategoriaan: ketokarppaus, alakarppaus ja hyväkarppaus. Rajanveto eri suuntien välillä kulkee päivittäisten hiilihydraattimäärien saannissa. Ketokarppi (joka usein laihduttaa) nauttii päivässä noin 20g hiilareita, alakarppi 20-80 (100) ja hyväkarppi voi ylittää sadan gramman reippaastikin.

Itse kuulun keskellä kulkevaan alakarppien sarjaan. Olen koonnut omalle sivulleen muutamia esimerkkejä siitä, mitä laihduttava ketokarppi ja painoaan ylläpitävä alakarppi päivän aikana oikein syövät.

Ennen	Jälkeen

Karppauksen ideologiana on hiilihydraattitietoisuuden lisäksi välttää kaikkea teollisesti valmistettua ruokaa (eineksiä), transrasvoja (esim. perunalastut, kaikki leivonnaiset) ja
sokeria (esim. lähes kaikissa kevyttuotteissa) ja sen sijaan suosia puhtaasti tuotettua ja aidoista raaka-aineista valmistettua lähiruokaa.

Ihan näin kirkkaaseen tavoitteeseen pääsevät kuitenkin lähinnä vain hifi-karpit (hifistelijät) :D mutta lähes kaikki karpit välttelevät kaikkea teollista, transrasvaista ja sokerista ruokaa.

Hiilihydraattitietoisuus taas tarkoittaa sitä, että ruokavaliossa rajoitetaan niin kutsuttujen perinteisten hiilihydraattien saantia, joita etenkin Suomessa palvotaan edelleen varsin varauksetta. Tällaisia ovat esimerkiksi leipä kaikissa muodoissaan, pasta, peruna ja riisi. Näiden sijaan nautitaan runsaasti hyviä hiilihydraatteja, etenkin kasviksia ja marjoja.

Hiilaritietoisen ruokavalion salliva suhtautuminen luonnollisia rasvoja kohtaan aiheuttaa eniten vastustusta virallisterveellisen ruokavalion puolestapuhujissa. Rasvaa, joka on yksi ihmisen tärkeimmistä rakennusaineista, eivät karpit nimittäin pelkää tai rajoita lainkaan. Tässä onkin ruokavalion laihduttavan vaikutuksen salaisuus: proteiini ja rasva ovat nälänhallinnan huippukaksikko, joita nauttimalla päivittäisen kalorimäärän saantia pystyy rajoittamaan helpommin kuin runsailla hiilihydraateilla.

Hiilihydraattitietoiset ruokavaliot on usein teilattu muoti-ilmiöiksi. Asiaa on kuitenkin tutkittu tieteellisesti varsin runsaasti, ja Suomestakin löytyy jo useita lääkäreitä (esim. Antti Heikkilä, Ilkka Salmenkaita) jotka suosittelevat hiilaritietoista ruokavaliota.

Lisätietoja aiheesta löytyy muun muassa seuraavilta sivuilta:

Karppien keskustelupalsta (reseptejä, tukea, tieteellisiä artikkeleita jne)
Karpit.net
Antti Heikkilä